Miksi Rydmanin STEA-rahoituskriteerit eivät kelpaa oppositiolle ja RKP:lle?: IPC, moraalinen irtautuminen, julkinen valinta ja järjestörahoituksen poliittinen talous

 

 

Kirjoittaja: GPT-5.5 Thinking
Julkaisija: Dialogin dyynit -blogi
Päivämäärä: 24.6.2026

Raportti on analyyttinen luonnos, ei viranomaispäätös eikä oikeudellinen lausunto. Väitteet poliittisista motiiveista käsitellään mekanismihypoteeseina, ei varmoina psykologisina faktoina.

 

Sisällysluettelo

Tiivistelmä	3
1. Johdanto: mitä kiistassa analysoidaan?	4
2. Mitä Rydmanin kriteerit tosiasiallisesti ehdottivat?	4
3. Empiirinen tapahtumaketju ja osapuolten julkiset kannat	5
4. Teoreettinen kehikko	6
5. Sisällöllinen kritiikki: missä kriteerit ovat vahvoja ja missä heikkoja?	8
6. Menettelykritiikki: miksi RKP:n vastustus eroaa opposition vastustuksesta?	8
7. IPC-analyysi: identiteettien suojautuminen	9
8. Moraalisen irtautumisen analyysi	9
9. Julkisen valinnan analyysi	10
10. Kustannus-hyöty- ja vaihtoehtoiskustannusanalyysi	11
11. RKP:n erityisasema	11
12. Opposition motiivit ja niiden suhteellinen paino	12
13. Parempi rahoituskriteeristö	12
14. Johtopäätökset	13
Lähteet	14
Liite 1. Lähdehavaintojen tiivis matriisi	16

Huom. Sisällysluettelo on staattinen ja perustuu raportin renderöityyn sivutukseen.

 

Tiivistelmä

Tämä raportti analysoi, miksi sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin esittämät vuoden 2027 STEA-rahoituskriteerit eivät kelvanneet oppositiolle ja RKP:lle. Keskeinen johtopäätös on, että vastustus ei palaudu yhteen syyhyn. Opposition kohdalla vahvin mekanismi on sisällöllisen huolen, poliittisen mobilisaation ja järjestökenttään kiinnittyneen moraalisen identiteetin yhdistelmä. RKP:n kohdalla vahvin mekanismi on menettelytapa- ja koalitioluottamuskysymys: puolue ei asemoinut itseään varsinaisesti kaikkia säästö- tai kohdentamiskriteerejä vastaan, vaan ministerin yksipuoliseksi tulkittua menettelyä vastaan.

Rydmanin kriteerien taloustieteellinen ydin on rajaus: niukka julkinen avustus kohdennettaisiin aiempaa selvemmin kohtaavaan, tulokselliseen, terveyttä tai toimintakykyä edistävään toimintaan. Kriteerit pyrkivät rajaamaan pois toimijoita, joiden pääpaino on yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, instituutioihin kohdistuvassa neuvonnassa, kattojärjestötoiminnassa, varallisuutensa perusteella omarahoituskykyisessä toiminnassa tai ei-terveydellisperusteisen identiteettiryhmän edustamisessa. Tämä on julkisen valinnan näkökulmasta poliittisesti räjähdysherkkää, koska järjestötuissa hyödyt ovat keskittyneitä ja kustannukset hajautettuja.

Opposition ja järjestökentän kritiikissä on kuitenkin institutionaalisesti perusteltu osa. Kriteeri ‘ei-terveydellisperusteinen tausta- tai identiteettiryhmä’ voi olla hallinnollisesti tulkinnanvarainen. Vaikuttamistyön rajaaminen voi katkaista sellaista edunvalvontaa, joka välittää potilaiden, vammaisten, ylivelkaantuneiden tai muiden heikossa asemassa olevien tietoa päätöksentekoon. Toisaalta sama vaikuttamistyö voi olla myös valtion rahoittamaa poliittista painetta valtiota itseään kohtaan. Juuri tämä kaksoisluonne tekee kiistasta taloustieteellisesti kiinnostavan.

IPC-teoria selittää, miksi sama kriteeri tulkitaan eri koalitioissa eri tavoin: yhdelle se on kustannuskuria ja ydintoiminnan priorisointia, toiselle kansalaisyhteiskunnan hiljentämistä. Moraalisen irtautumisen teoria puolestaan näyttää, miten kumpikin puoli voi irrottautua oman politiikkansa kustannuksista: leikkausten puolustajat palvelukatkosten riskistä ja rahoituksen puolustajat veronmaksajien vaihtoehtoiskustannuksista. Julkisen valinnan teoria osoittaa, miksi mikään rahoituksen karsinta ei jää tekniseksi tehokkuusharjoitukseksi vaan muuttuu nopeasti moraaliseksi ja koalitiopoliittiseksi konfliktiksi.

Raportin normatiivinen johtopäätös on rajattu: Rydmanin kriteerien kustannuskurilogiikka on taloustieteellisesti puolustettava, mutta hallinnollisen hyväksyttävyyden ehto vaatii täsmällisemmät määritelmät, vaiheistetun toimeenpanon, avoimen pisteytyksen ja riippumattoman vaikutusarvion. Julkinen rahoitus on perusteltu vain, jos markkina-, koordinaatio-, informaatio- tai tulonjakoperusteinen ongelma on todellinen, julkinen korjaus on rajattu ja mitattava sekä hyödyt ylittävät verotuksen, hallinnon ja poliittisen toimeenpanon kokonaiskustannukset.

Keskeiset ajantasaiset lähteet: STEA:n 15.6.2026 tiedote ja Q&A, Ylen 15.6. ja 23.6.2026 uutiset, SDP:n 15.6.2026 kannanotto, Verkkouutisten äänestystiedot, MTV/STT:n RKP-kanta, Takuusäätiön järjestökritiikki sekä ETLA:n raportti julkisen talouden ja kustannus-hyötyajattelun taustaksi.

 

1. Johdanto: mitä kiistassa analysoidaan?

Kiistan kohteena on vuoden 2027 STEA-avustusten jakoperusteiden muuttaminen tilanteessa, jossa määräraha supistuu merkittävästi. STEA:n tiedotteen mukaan vuonna 2027 avustuksia olisi noin 190 miljoonaa euroa, mikä on noin kolmannes vähemmän kuin vuonna 2026. Yle uutisoi vastaavasti, että rahoitus putoaisi 190 miljoonaan euroon ja leikkaus olisi noin 84 miljoonaa euroa. Rahoitusshokki pakottaa poliittisesti vaikeaan valintaan: joko leikataan tasaisesti, priorisoidaan suoraa kohtaavaa työtä, karsitaan hallintoa ja vaikuttamista tai jätetään osa nykyisestä järjestörakenteesta suojaan muiden kustannuksella.

Raportin rajaus on mekanistinen. Tarkastelun kohteena ei ole vain se, kuka on oikeassa, vaan millaiset kannustimet, identiteettipositiot, hallinnolliset menettelytavat ja julkisen valinnan ongelmat tekevät kriteereistä poliittisesti vaikeita. Erityisesti erotetaan toisistaan viisi selitystyyppiä: sisällöllinen kritiikki, menettelykritiikki, hallituskoalition sisäinen luottamus, järjestökentän resurssi-intressit ja identiteettisuojaava kognitio.

Analyyttisesti avainkysymys on seuraava: jos kriteerit näyttävät abstraktisti rationaalisilta — todennettu tarve, tuloksellisuus, kohtaava työ, omarahoitus varakkailla toimijoilla ja päällekkäisen hallinnon karsinta — miksi ne synnyttivät niin voimakkaan vastareaktion? Vastaus on, että kriteerit eivät koske vain rahaa vaan järjestökentän asemaa julkisesti rahoitettuna moraalisena infrastruktuurina. Ne muuttavat rajanvetoa palvelun, edunvalvonnan, aktivismin, asiantuntijuuden ja identiteettiryhmien edustamisen välillä.

2. Mitä Rydmanin kriteerit tosiasiallisesti ehdottivat?

Virallinen STEA-tiedote määritteli vuoden 2027 painopisteeksi kohtaavan toiminnan. Avustettavalla toiminnalla on oltava todennettu tarve ja sen on oltava tuloksellista. Kriteeristö rajasi jatkoavustusten ulkopuolelle järjestöjä, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön, joilla ei ole selkeää yhteyttä terveyden edistämiseen tai toimintakyvyn rajoitteisiin tai joiden toiminta kohdistuu pääasiassa yhteen ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään.

Lisäksi yleisavustusten leikkauksia kohdistettiin keskus- ja kattojärjestöihin sekä varakkaiksi luokiteltuihin avustuksensaajiin. Poikkeuksellisen varakkaat eivät saisi avustusta, erittäin varakkaiden omarahoitusosuus olisi 50 prosenttia ja varakkaiden 20 prosenttia. Päällekkäisen tai rinnakkaisen toiminnan kohdalla yhdistyminen ja hallinnon karsiminen katsottaisiin eduksi.

 

 

Taulukko 1. Rydmanin kriteerien taloudellinen logiikka ja hallinnolliset riskit

Kriteeri	Sisältö	Taloudellinen logiikka	Hallinnollinen riski
Kohtaava työ	Avustuksia painotetaan ruohonjuuritason toimintaan, jossa tuen tarpeessa olevia kohdataan suoraan.	Vähentää rahoituksen käyttöä välilliseen hallintoon ja poliittiseen vaikuttamiseen.	Kohtaavuus voi jättää näkymättömiin verkosto-, koulutus- ja asiantuntijatyön, joka mahdollistaa kohtaamisen.
Todennettu tarve ja tuloksellisuus	Hakemuksissa ja aiemmissa raporteissa osoitetaan tarve, tavoitteet ja tulokset.	Karsii heikosti osoitettua vaikuttavuutta ja parantaa verovarojen kohdentumista.	Tuloksellisuuden mittarit voivat suosia helposti mitattavaa työtä vaikeasti mitattavan mutta hyödyllisen työn kustannuksella.
Vaikuttamis- ja neuvontatyön rajaus	Pääasiallisesti instituutioihin suunnattu vaikuttaminen ja neuvonta ei olisi avustuskelpoisuuden ytimessä.	Estää valtiota rahoittamasta itseensä kohdistuvaa lobbausta ja erityisintressien ylläpitoa.	Voi heikentää potilas-, vammais- ja velkaneuvonnan kaltaista tiedonvälitystä päätöksentekoon.
Ei-terveydellisperusteinen identiteettiryhmä	Avustus ei kohdistuisi pääasiassa yhteen identiteettiryhmään ilman terveys- tai toimintakykysidonnaista perustetta.	Rajaa STEA:n takaisin sosiaali- ja terveysperusteiseen ydintehtävään.	Käsite on hallinnollisesti tulkinnanvarainen ja voi tuottaa yhdenvertaisuuskiistoja.
Keskus- ja kattojärjestöt	Tukea vain poikkeuksellisesti, jos toiminta tukee kohtaavaa työtä.	Karsii hierarkkista hallintoa ja koordinaatiokerroksia.	Kattojärjestöt voivat tuottaa mittakaavaetuja, tiedonvälitystä ja standardeja paikallistason tueksi.
Varallisuuskriteerit	Poikkeuksellisen varakkaat eivät saa tukea; muille varakkaille korkeampi omarahoitusosuus.	Kohdentaa niukkaa rahaa toimijoille, joilla ei ole omaa puskuria.	Varallisuus voi olla sidottua tai käyttötarkoitukseltaan rajoitettua; mekaaninen tulkinta voi olla karkea.

Lähteet: STEA 2026a; STEA 2026b; Yle 15.6.2026.

3. Empiirinen tapahtumaketju ja osapuolten julkiset kannat

Tapahtumaketju eteni nopeasti. Rydmanin kriteerit julkaistiin 15.6.2026. Samana päivänä Yle kertoi hallituskumppanin tyrmäävän esityksen, koska sitä ei ollut käsitelty yhdessä. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen edellytti yhteistä käsittelyä. RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz arvosteli Rydmanin toimintatapaa ja edellytti, että kriteereistä päätetään yhdessä. Opposition kritiikki oli sisällöllisempää: SDP:n Paula Werning kuvasi linjausta ideologiseksi sodaksi järjestöjä vastaan ja katsoi, että Rydman pyrkii määrittämään, mitkä järjestöt ovat hyväksyttäviä.

23.6.2026 eduskunta äänesti Rydmanin luottamuksesta. Verkkouutisten mukaan ministeri sai luottamuksen äänin 88–74; tyhjää äänesti 11 ja poissa oli 26. RKP:n eduskuntaryhmä äänesti tyhjää. Ylen mukaan Orpo ilmoitti, että avustusleikkausten valmistelu käynnistetään uudelleen ja kriteerit päätetään yhdessä. Orpon mukaan riita oli enemmän poliittinen ja proseduraalinen kuin sisällöllinen, vaikka sisältöerojakin oli. RKP:n Adlercreutz puolestaan korosti, että hallituksen keskeinen liima on luottamus ja että kriisi syntyi, koska yksi ministeri ei noudattanut yhteistä linjausta.

Taulukko 2. Osapuolten julkiset perustelut ja mekanismihypoteesit

Toimija	Julkinen perustelu	Institutionaalinen tai materiaalinen intressi	Mahdollinen identiteettiuhka	Näytön vahvuus
RKP	Toimintatapaa ei hyväksytty; kriteerit pitää päättää yhdessä.	Koalitioluottamus ja hallitusmenettely	Liberaali vähemmistö- ja kansalaisyhteiskuntaprofiili	Korkea menettelyn osalta; keskitaso sisällön osalta
Kokoomuksen johto	Kriteerit käsitellään yhdessä; valmistelu uudelleen.	Pääministerijohtoisuus ja hallituksen hallittavuus	Vastuullisen hallituspuolueen kontrolli	Korkea menettelyn osalta
Perussuomalaiset/Rydman	Kriteerit ovat ministerin päätösvaltaan kuuluvaa tervettä järkeä ja kohtaavan työn priorisointia.	Kustannuskuri, järjestöjärjestelmän uudelleenpriorisointi	Järjestöeliitin haastaminen, anti-identiteettipolitiikka	Korkea säästöpaineen osalta; kiistanalainen menettelyn osalta
SDP	Kriteerit ovat mahdottomia hyväksyä; järjestöjä vaiennetaan ja järjestökenttää muokataan ideologisesti.	Opposition mobilisaatio, sote-järjestöverkostojen puolustus	Heikompien puolustajan moraalinen positio	Keskitaso: palveluhaittojen riski todellinen, motiiviväitteet tulkinnallisia
Vasemmisto ja vihreät	Kansalaisyhteiskunnan ja vähemmistöjen asema vaarantuu.	Opposition hallituskritiikki ja oikeudenmukaisuuskehys	Yhdenvertaisuus- ja inkluusiopositio	Keskitaso
Keskusta	Epäluottamus hallituksen toimintakykyyn ja järjestöleikkausten kohtuuttomuus.	Alueellinen järjestökenttä ja opposition strategia	Lähipalvelu- ja yhteisöllisyyspuhe	Keskitaso
Järjestöt ja kattojärjestöt	Kriteerit ovat tulkinnanvaraisia ja voivat hiljentää heikoimmassa asemassa olevien äänen.	Rahoituksen, henkilöstön ja vaikuttamiskanavien säilyttäminen	Asiantuntijuus ja haavoittuvien edustaminen	Korkea oman riskin osalta; vaihteleva yleisen hyödyn osalta

Lähteet: Yle 15.6.2026; Yle 23.6.2026a; Yle 23.6.2026b; MTV/STT 15.6.2026; SDP 15.6.2026; Verkkouutiset 23.6.2026; Takuusäätiö 2026.

4. Teoreettinen kehikko

4.1 IPC eli identiteettiä suojaava kognitio

Identity Protective Cognition tarkoittaa taipumusta arvioida informaatiota tavalla, joka suojaa omaa ryhmäidentiteettiä ja siihen liittyvää statusta. Kahanin mukaan yksilöt eivät vain erehdy satunnaisesti, vaan valikoivat, painottavat ja torjuvat näyttöä sen mukaan, miten se sopii ryhmän vallitseviin uskomuksiin. STEA-kiistassa IPC näkyy siinä, että sama rahoituskriteeri saa eri leireissä eri epistemisen statuksen: perussuomalaisessa kustannuskehikossa se on todiste järkevästä priorisoinnista; vasemmistoliberaalissa kansalaisyhteiskuntakehikossa se on todiste järjestöjen vaientamisesta.

IPC ei tarkoita, että jokainen toimija valehtelee. Se tarkoittaa, että tiedon validointikriteerit muuttuvat identiteettiuhan mukaan. Kun kriteeri uhkaa omaa moraalista järjestystä, toimija alkaa vaatia enemmän näyttöä, korostaa epäselvyyksiä ja tulkita epävarmuutta vastapuolen pahantahtoisuuden kautta. Kun kriteeri tukee omaa ryhmää, sama toimija hyväksyy karkean mekanismioletuksen helpommin.

4.2 Moraalisen irtautumisen teoria

Banduran moraalisen irtautumisen teoriassa toimijat voivat irrottaa moraaliset itsearviointimekanisminsa omien tekojensa haitallisista seurauksista. Mekanismeja ovat muun muassa moraalinen oikeutus, eufemistinen nimeäminen, vastuun hajauttaminen, haittojen vähättely ja vastapuolen syyllistäminen. Rahoituskiistassa molemmat puolet voivat käyttää näitä mekanismeja. Leikkausten vastustaja voi kuvata kaiken rahoituksen 'kansalaisyhteiskunnan puolustamiseksi' ja sivuuttaa veronmaksajan vaihtoehtoiskustannuksen. Leikkausten puolustaja voi kuvata kaiken järjestövaikuttamisen 'lobbarien hillotolpiksi' ja sivuuttaa sen, että osa vaikuttamistyöstä korjaa todellista informaatio-ongelmaa päätöksenteossa.

4.3 Julkisen valinnan teoria

Julkisen valinnan teoria siirtää taloustieteen kannustinajattelun politiikkaan. Buchananin ja Tullockin perusidea on, että poliittiset toimijat eivät muutu automaattisesti epäitsekkäiksi siirtyessään markkinoilta julkiseen päätöksentekoon. Olsonin kollektiivisen toiminnan logiikka puolestaan selittää, miksi pienet, organisoituneet ryhmät voivat vaikuttaa päätöksentekoon tehokkaammin kuin suuret hajautetut maksajaryhmät. Järjestörahoituksessa tämä on keskeistä: tuen saajat ovat tunnistettavia, organisoituneita ja mobilisoitavissa; maksajat ovat hajautettuja veronmaksajia, joille yksittäisen avustuksen kustannus on pieni ja näkyvyys matala.

Tämä ei todista, että järjestörahoitus olisi tehotonta. Se todistaa vain, että poliittinen prosessi ylituottaa helposti perusteluja rahoituksen säilyttämiselle ja alituottaa vertailua vaihtoehtoisiin käyttökohteisiin. Siksi rahoituskriteerien on läpäistävä kolme testiä: todellinen markkina- tai koordinaatiopuute, hallinnollisesti toteuttamiskelpoinen korjaus ja hyötyjen ylivoima suhteessa vero-, hallinto- ja poliittisiin toimeenpanokustannuksiin.

4.4 Signaaliteoria, koalitiopeli ja institutionaalinen luottamus

Signaaliteorian näkökulmasta osapuolet eivät viesti vain toisilleen vaan myös omille yleisöilleen. Rydmanin linjaus signalisoi perussuomalaisten kannattajille järjestöeliitin haastamista ja identiteettipolitiikan rajaamista. RKP:n tyhjä ääni signalisoi omalle kannattajakunnalle, ettei puolue hyväksy perussuomalaisten yksipuolista arvopoliittista ohjausta, mutta ei myöskään halua kaataa hallitusta. Kokoomuksen reaktio signalisoi pääministerijohtoisuutta ja koalition sääntöjen valvontaa.

Koalitiopelin kannalta menettelytapakysymys voi olla sisällöllistä kysymystä tärkeämpi. Hallitus toimii toistuvana pelinä. Jos yksi ministeri voi yksin tehdä arvopoliittisesti ja budjettipoliittisesti merkittäviä rajauksia ilman yhteistä hyväksyntää, muille puolueille syntyy kannustin tehdä vastasignaali. RKP:n tyhjä äänestäminen on tässä mielessä rajattu rangaistus: se heikentää ministerin asemaa, mutta ei muodollisesti kaada hallitusta.

5. Sisällöllinen kritiikki: missä kriteerit ovat vahvoja ja missä heikkoja?

Sisällöllisesti kriteeristön vahvin osa on priorisointilogiikka. Jos määräraha putoaa kolmanneksen, rahoituksen jakaminen entisellä rakenteella mutta pienempinä osuuksina voi ylläpitää hallintoa ja heikentää suoraa auttamistyötä. Kohtaavan työn, todennetun tarpeen ja tuloksellisuuden painottaminen on julkisen talouden näkökulmasta rationaalista. Se pakottaa kysymään, mitä julkinen raha ostaa ja kenelle.

Heikoin osa on käsitteellinen täsmällisyys. Kriteeri, joka rajaa pois yhteen ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään kohdistuvan toiminnan, voi olla taloustieteellisesti ymmärrettävä rajaus STEA:n ydintehtävään, mutta hallinnollisesti se edellyttää tarkkoja määritelmiä. On eri asia rahoittaa yleistä identiteettipoliittista kampanjointia kuin rahoittaa vähemmistöryhmän mielenterveys-, velka-, päihde- tai väkivaltatyötä. Jos soveltamisohje ei erota näitä, kriteeri voi näyttäytyä mielivaltaisena.

Vaikuttamistyön kohdalla oikea erottelu ei ole 'vaikuttaminen hyvä' vastaan 'vaikuttaminen paha'. Oikea erottelu on informaatio-ongelmaa korjaava edunvalvonta vastaan julkisella rahalla rahoitettu erityisintressipaine. Potilasjärjestöjen, vammaisjärjestöjen ja ylivelkaantuneiden parissa toimivien tahojen tuottama tieto voi vähentää päätöksenteon informaatioepäsymmetriaa. Samalla on mahdollista, että osa vaikuttamistyöstä on lähinnä julkisrahoitteista poliittista agendatyötä. Kriteeristön ongelma on, jos se ei pysty erottamaan näitä mekanismeja.

6. Menettelykritiikki: miksi RKP:n vastustus eroaa opposition vastustuksesta?

RKP:n erityisasema johtuu siitä, että se on hallituspuolue. Oppositiolla on kannustin suurentaa hallituksen sisäistä ristiriitaa; RKP:llä on kannustin osoittaa rajansa mutta säilyttää hallituskelpoisuus. Siksi RKP:n julkinen perustelu painottui menettelyyn: kriteerejä ei ollut yhteisesti hyväksytty. MTV/STT:n mukaan Adlercreutz edellytti, että kriteereistä päätetään yhdessä. Ylen tiedotustilaisuusuutisessa Adlercreutz kuvasi hallituksen keskeiseksi liimaksi luottamusta.

Tämä ei tarkoita, ettei RKP:llä olisi sisällöllisiä huolia. Puolueen vähemmistö- ja liberaali identiteetti tekee siitä herkemmän kriteereille, jotka voidaan tulkita identiteettiryhmien tai vähemmistöjä tukevien järjestöjen rajaamiseksi. Silti RKP:n poliittisesti rationaalisin kehys oli menettelykehys. Se mahdollistaa protestin ilman, että puolue joutuu puolustamaan jokaista nykyistä avustuskohdetta tai vastustamaan kaikkia säästöjä.

Kokoomuksen kannalta kiista uhkasi pääministerin auktoriteettia. Jos perussuomalainen ministeri ajaa läpi merkittävän arvopoliittisen linjauksen ilman yhteistä käsittelyä, Kokoomus menettää hallituksen prosessikontrollia. Orpon mukaan kriteerit päätetään yhdessä ja valmistelu käynnistetään uudelleen. Tämä kertoo, että konfliktin ydintä ei voi ymmärtää pelkkänä järjestörahoituksena, vaan se on myös hallitusvallan sisäistä järjestyksenpitoa.

7. IPC-analyysi: identiteettien suojautuminen

 

Taulukko 3. IPC-mekanismit osapuolittain

Toimija	Identiteettipositiota tukeva perusväite	Uhkaava informaatio	Torjunta- tai tulkintamekanismi	Kustannus julkiselle järjelle
Perussuomalaiset	Järjestökenttä on osin politisoitunut ja kustannuksiltaan paisunut.	Tieto siitä, että osa järjestötyöstä on aidosti korkean hyödyn matalan kustannuksen palvelua.	Kielellinen rajaus: lobbarit, hillotolpat, identiteettipolitiikka.	Voi aliarvioida hyödyllisen välillisen työn ja verkostojen arvon.
SDP/vasemmisto/vihreät	Julkisesti rahoitettu kansalaisyhteiskunta suojaa heikkoja ja tuottaa demokraattista ääntä.	Tieto siitä, että osa rahoituksesta voi ylläpitää eturyhmäasemaa tai poliittista aktivismia.	Kielellinen rajaus: vaientaminen, ideologinen sota, kansalaisyhteiskunnan alasajo.	Voi aliarvioida veronmaksajan vaihtoehtoiskustannuksen ja järjestöjen oman intressin.
RKP	Liberaali vähemmistöpuolue puolustaa menettelyä, oikeusvaltiota ja vähemmistöjen asemaa.	Tieto siitä, että osa kriteereistä voi olla kustannuskurin kannalta perusteltuja.	Menettelykehys: ei hyväksytä yksipuolista toimintatapaa.	Voi peittää sisällöllisen arvopoliittisen erimielisyyden prosessipuheeseen.
Kokoomus	Hallitusvastuu ja talouskuri edellyttävät kontrolloitua päätöksentekoa.	Tieto siitä, että liian voimakas prosessikritiikki voi heikentää säästötavoitteita.	Pääministerijohtoisuus ja uudelleenvalmistelu.	Voi siirtää vaikean sisällöllisen valinnan työryhmälle.
Järjestöt	Järjestö on haavoittuvien ääni ja välttämätön palvelutuottaja.	Tieto siitä, että oma organisaatio on myös rahoituksen saaja ja työllistäjä.	Kielellinen rajaus: heikoimpien äänen hiljentäminen.	Voi sekoittaa kohderyhmän edun ja organisaation budjettiedun.

IPC:n perusteella opposition ja RKP:n vastustusta ei tarvitse tulkita pelkäksi resurssien puolustamiseksi. Se voi olla aidosti koettu identiteettiuhka: jos järjestökenttä nähdään kansalaisyhteiskunnan ja heikommassa asemassa olevien moraalisena infrastruktuurina, kriteerit näyttävät hyökkäykseltä tätä infrastruktuuria vastaan. Vastaavasti Rydmanin puolustajat voivat kokea järjestökentän leikkaamisen palauttavan julkisen vallan neutraaliutta ja veronmaksajan asemaa.

Tämä tekee konfliktista korkean IPC-riskin tilanteen. Kun oma identiteettiposito on uhattuna, kriteerien tekniset yksityiskohdat menettävät merkitystään ja osapuolet tulkitsevat toistensa motiiveja pahantahtoisemmin. Tällöin julkisen järjen kannalta tärkeä kysymys — mitkä toiminnot tuottavat suurimman yhteiskunnallisen hyödyn eurolla — jää moraalisen kehystyksen alle.

8. Moraalisen irtautumisen analyysi

Moraalisen irtautumisen analyysi paljastaa, miten kumpikin puoli voi säilyttää moraalisen minäkuvan sivuuttamalla oman politiikkansa kustannukset. Rahoituksen puolustaja voi pitää kaikkia leikkauksia heikkoihin kohdistuvana väkivaltana, jolloin kysymys rahoituksen tehokkuudesta muuttuu moraalisesti epäilyttäväksi. Leikkausten puolustaja voi pitää kaikkia järjestöjä poliittisina lobbareina, jolloin kysymys palvelukatkosten haitasta muuttuu toissijaiseksi.

 

Taulukko 4. Moraalisen irtautumisen symmetriset muodot

Mekanismi	Rahoituksen puolustajien riski	Kriteerien puolustajien riski
Moraalinen oikeutus	'Kansalaisyhteiskunnan puolustaminen' oikeuttaa rahoituksen säilyttämisen ilman kustannusvertailua.	'Kustannuskuri' oikeuttaa nopean karsinnan ilman täydellistä vaikutusarviota.
Eufemistinen nimeäminen	Rahoitusintressi esitetään heikoimpien äänenä.	Poliittisesti valikoiva karsinta esitetään pelkkänä tehokkuutena.
Haitan vähättely	Veronmaksajien vaihtoehtoiskustannus ja hallintokustannukset jäävät taka-alalle.	Neuvonnan, verkostojen ja edunvalvonnan mahdollinen arvo jää taka-alalle.
Vastuun siirtäminen	Leikkausten haitta asetetaan vain hallituksen vastuulle, vaikka osa rahoituksesta voi olla heikosti kohdennettua.	Haitat asetetaan järjestöjen tehottomuuden vastuulle, vaikka kriteerien tulkinta voi olla epäselvä.
Vastapuolen moraalinen mitätöinti	Rydman esitetään järjestöjen vaientajana.	Järjestökenttä esitetään politrukkien ja lobbarien suojatyöpaikkana.

Moraalisen irtautumisen kannalta paras vastalääke on pakotettu mekanismikuvaus. Jokainen väite on purettava muotoon: kuka kärsii, millä mekanismilla, kuinka suurella todennäköisyydellä, millä vaihtoehtoisella toimenpiteellä haittaa voitaisiin lieventää ja millä kustannuksella. Ilman tätä kumpikin puoli voi vaihtaa analyysin moraaliseen signaaliin.

9. Julkisen valinnan analyysi: miksi järjestörahoituksen leikkaaminen on vaikeaa?

Järjestörahoitus on klassinen keskittyneiden hyötyjen ja hajautettujen kustannusten kenttä. Tuen saajat näkevät leikkauksen välittömänä budjetti-, henkilöstö- ja toimintariskinä. Veronmaksaja näkee korkeintaan abstraktin säästön, joka jakautuu miljoonille ihmisille ja kilpailee muiden julkisten menojen kanssa. Tällaisessa asetelmassa organisoituneilla toimijoilla on suhteellinen etu: ne voivat tuottaa tiedotteita, asiantuntijalausuntoja, mediajulkisuutta ja moraalisesti voimakkaita esimerkkitarinoita.

Julkisen valinnan teoria ei mitätöi järjestöjen asiantuntemusta. Päinvastoin se ennustaa, että juuri asiantuntemus ja organisoitumiskyky tekevät niistä vaikutusvaltaisia. Ongelmana on eturyhmäkaappauksen riski: järjestöjen tuottama asiantuntijatieto voi olla yhtä aikaa totta, hyödyllistä ja oman rahoitusaseman suojaamiseen valikoitua. Siksi poliittisen päätöksenteon pitäisi erottaa kolme asiaa: kohderyhmän todellinen tarve, järjestön tuottama lisäarvo ja organisaation oma rahoitusintressi.

Rydmanin kriteerit voidaan tulkita yritykseksi katkaista julkisrahoitteisen vaikuttamistyön palautejärjestelmä: valtio antaa rahaa järjestölle, järjestö käyttää osan rahasta vaikuttaakseen valtioon, vaikutus vahvistaa rahoituksen jatkumista. Tällainen palautejärjestelmä voi olla demokraattisesti hyödyllinen, jos se tuo esiin muuten näkymättömiä haittoja. Se voi olla ongelmallinen, jos se institutionalisoituu pysyväksi budjettipuolustukseksi ilman vaikuttavuuden vertailua.

10. Kustannus-hyöty- ja vaihtoehtoiskustannusanalyysi

Julkisen talouden näkökulmasta rahoituksen arviointi ei voi perustua siihen, että toiminnan kohde on moraalisesti myönteinen. Lähes kaikki julkisesti rahoitettavat kohteet voidaan kehystää hyvän edistämiseksi. Taloustieteellinen testi kysyy, tuottaako julkinen rahoitus lisähyötyä suhteessa vaihtoehtoiseen käyttöön. ETLA:n julkisen talouden raportissa korostuu laajempi kustannus-hyötyajattelu: politiikkamuutoksissa on huomioitava suorat kustannukset, käyttäytymisvaikutukset ja politiikan tuotokset, eikä pelkkä nimellinen rahoitusvaikutus riitä.

STEA-rahoituksen osalta vaihtoehtoiskustannus voi olla esimerkiksi hyvinvointialueiden palvelu, mielenterveyden hoito, velkaneuvonta, vammaispalvelu, veroasteen alentaminen, alijäämän pienentäminen tai jokin muu järjestökohde. Jos yksi euro käytetään kattojärjestön hallintoon, sitä ei käytetä suoraan kohtaavaan työhön. Jos yksi euro käytetään kohtaavaan työhön ilman toimivaa koordinaatiota, sitä ei käytetä järjestelmän skaalautuvuuden parantamiseen. Siksi kysymys ei ole 'hallinto paha, kohtaaminen hyvä', vaan marginaalisesta tuotosta.

Taulukko 5. Avustuskohteen kustannus-hyötytesti

Testi	Kysymys	Todiste tai mittari
Tarve	Mikä konkreettinen ongelma jää ratkaisematta ilman julkista rahoitusta?	Kohderyhmän koko, vakavuus, markkina- tai koordinaatiopuute
Mekanismi	Millä mekanismilla avustus parantaa terveyttä, toimintakykyä tai sosiaalista hyvinvointia?	Vaikutusketju: panos → toiminta → välitön tulos → pitkän aikavälin hyöty
Lisäisyys	Tapahtuisiko toiminta ilman STEA-rahaa?	Omarahoituskyky, lahjoitukset, kunnan/hyvinvointialueen palvelut, vapaaehtoistyö
Kustannustehokkuus	Kuinka paljon hyötyä syntyy yhtä euroa kohti?	Yksikkökustannus, tavoitettujen määrä, tuloksellisuusarvio
Hallinnollinen riski	Voiko rahoitus ylläpitää päällekkäistä rakennetta?	Päällekkäiset kohderyhmät, hallintokulut, kattojärjestökerrokset
Poliittinen riski	Rahoittaako valtio itseensä kohdistuvaa poliittista painetta?	Vaikuttamistyön osuus, päätöksentekoon kohdistuvat kampanjat
Haittariski	Mitä haittaa syntyy, jos rahoitus loppuu?	Palvelukatkos, kohderyhmän korvaavien palvelujen puute, siirtymäkustannus

11. RKP:n erityisasema

RKP:n toiminta on parhaiten selitettävissä kolmen mekanismin yhdistelmällä. Ensimmäinen on koalitioluottamus: hallituspuolueen on voitava luottaa siihen, ettei toinen hallituspuolue tee yksipuolisia päätöksiä poliittisesti herkistä rahoituskriteereistä. Toinen on arvoprofiili: RKP:n liberaali ja vähemmistöoikeuksia korostava identiteetti tekee siitä erityisen herkän kriteerille, joka voidaan tulkita identiteettiryhmiä koskevaksi rajaukseksi. Kolmas on peliteoreettinen signalointi: tyhjä ääni mahdollisti protestin ilman hallituksen kaatamista.

Tämän vuoksi kysymys 'miksi kriteerit eivät kelpaa RKP:lle?' saa eri vastauksen kuin kysymys 'miksi ne eivät kelpaa oppositiolle?'. RKP:lle ensisijainen ongelma oli menettelyn ja luottamuksen rikkominen; sisällöllinen ongelma oli toissijainen mutta poliittisesti vahvistava. Oppositiolle sisällöllinen ja moraalinen kehystys oli keskeisempi, koska opposition kannustin on osoittaa hallituksen toimivan heikkoja, järjestöjä tai kansalaisyhteiskuntaa vastaan.

12. Opposition motiivit ja niiden suhteellinen paino

Opposition kritiikissä on erotettava vähintään seitsemän kerrosta. Ensimmäinen on aito huoli palvelujen ja neuvonnan menetyksestä. Takuusäätiön kaltaiset toimijat korostivat, että kriteeristö jättää paljon tulkinnanvaraa ja voi hiljentää heikossa asemassa olevien äänen. Toinen on aito oikeusvaltiohuoli: jos kriteerit ovat epätäsmällisiä, avustuspäätökset voivat näyttää poliittisilta. Kolmas on menettelykritiikki: yhden ministerin yksipuolinen päätösvalta suuresta määrärahasta on institutionaalisesti kiistanalainen.

Neljäs kerros on eturyhmä- ja verkostointressi. Sosiaali- ja terveysjärjestöt eivät ole vain abstrakteja kansalaisyhteiskunnan toimijoita, vaan myös työnantajia, asiantuntijaverkostoja ja poliittisen legitimiteetin tuottajia. Viides kerros on opposition strateginen etu: hallituksen sisäinen kriisi on poliittisesti käyttökelpoinen. Kuudes kerros on identiteettiä suojaava kognitio (IPC): järjestökentän leikkaus uhkaa vasemmistoliberaalia moraalista käsitystä, jossa julkisesti rahoitettu kansalaisyhteiskunta toimii heikkojen suojana. Seitsemäs kerros on moraalinen statuskilpailu: vastustamalla Rydmania oppositio voi asemoitua heikompien ja kansalaisyhteiskunnan puolustajaksi.

Taulukko 6. Opposition vastustuksen suhteellinen paino

Selitys	Arvioitu paino	Perustelu
Aito palvelu- ja neuvontahuoli	Korkea	Todennäköinen haitta joillekin kohderyhmille, jos rahoitus katkeaa nopeasti.
Oikeusvaltahuoli ja käsitteellinen epätäsmällisyys	Korkea	Identiteettiryhmä- ja vaikuttamistyökriteerit vaativat täsmällistä soveltamisohjetta.
Menettelykritiikki	Korkea RKP:lle, keskitaso oppositiolle	Yhteisen hallituskäsittelyn puute oli julkisesti todennettava kiistan ydin.
Eturyhmä- ja verkostointressi	Keskitaso-korkea	Järjestöt ovat organisoituja hyödynsaajia; vaikutus ei kumoa aitoja hyötyjä.
IPC ja moraalinen identiteetti	Korkea	Kehystys 'vaientamisesta' ja 'järjestöeliitin karsinnasta' viittaa identiteettiuhkaan molemmin puolin.
Opposition strateginen hyöty	Keskitaso	Hallituskriisin syventäminen on rationaalista oppositiopolitiikkaa.

13. Parempi rahoituskriteeristö: kustannuskuri ilman hallinnollista mielivaltaa

Rydmanin kriteerien kustannuskurilogiikka on puolustettava, mutta se tarvitsee hallinnollisesti täsmällisemmän muodon. Parempi kriteeristö erottaisi eksplisiittisesti palvelun, informaatiota tuottavan edunvalvonnan ja poliittisen kampanjoinnin. Se määrittelisi kohtaavan työn lisäksi välttämättömän tukirakenteen: vapaaehtoisten rekrytointi, koulutus, laadunvarmistus ja koordinaatio voivat olla tuottavia, vaikka ne eivät ole itsessään kohtaamista.

Kriteerien tulisi myös käyttää asteittaista pisteytystä binäärisen poissulun sijaan. Esimerkiksi identiteettiryhmään kohdistuva toiminta ei olisi automaattisesti avustuskelvotonta, jos sillä on osoitettava terveys-, toimintakyky- tai sosiaalisen hyvinvoinnin mekanismi. Vaikuttamistyö ei olisi automaattisesti avustuskelvotonta, jos se korjaa päätöksenteon informaatio-ongelmaa ja on sivutoiminto suhteessa kohtaavaan työhön. Sen sijaan pääasiallinen poliittinen kampanjointi ja yleinen ideologinen vaikuttaminen rajattaisiin ulos.

Taulukko 7. Hallinnollisesti kestävämpi vaihtoehtoinen kriteeristö

Kriteeri	Sisältö	Miksi parempi?
1. Ydintehtävä	Rahoitus kohdistuu sosiaalista hyvinvointia, terveyttä tai toimintakykyä edistävään toimintaan.	Säilyttää STEA:n lakisääteisen tarkoituksen.
2. Mekanismikuvaus	Hakijan on kuvattava vaikutusketju ja kohderyhmä.	Estää pelkän hyvetarkoituksen käyttämisen rahoitusperusteena.
3. Kohtaava työ + tukirakenne	Kohtaava työ priorisoidaan, mutta sitä mahdollistava koordinaatio tunnistetaan.	Välttää yksinkertaisen 'hallinto pois' -harhan.
4. Vaikuttamistyön erottelu	Informaatio-ongelmaa korjaava edunvalvonta sallitaan rajatusti; poliittinen kampanjointi rajataan ulos.	Erottelee julkishyödyn ja erityisintressin.
5. Identiteettiryhmäkriteerin tarkennus	Identiteettiryhmä ei ole itsenäinen rahoitusperuste, mutta terveys- tai toimintakykymekanismi voi olla.	Vähentää yhdenvertaisuus- ja mielivaltariskejä.
6. Omarahoitus ja varallisuus	Varakkaiden järjestöjen omarahoitus nousee, mutta sidottu varallisuus huomioidaan.	Kohdentaa rahaa niukkuuden perusteella ilman mekaanista rankaisua.
7. Siirtymäaika	Äkillisesti päättyviin palveluihin sovelletaan 6–18 kuukauden alasajo- tai uudelleenkohdentamisjaksoa.	Vähentää palvelukatkoksia ja opportunistista kriisiviestintää.
8. Julkinen pisteytys	Avustusehdotuksen perusteluissa näytetään pisteet tarpeesta, vaikuttavuudesta, lisäisyydestä ja hallintoriskistä.	Parantaa legitimiteettiä ja vertailtavuutta.

14. Johtopäätökset

Suora vastaus tutkimuskysymykseen on seuraava: oppositiolle Rydmanin kriteerit eivät kelpaa, koska ne uhkaavat sekä konkreettisia järjestöresursseja että järjestökenttään liittyvää moraalista identiteettiä. Ne antavat oppositiolle mahdollisuuden esittää hallitus järjestöjä, vähemmistöjä ja heikossa asemassa olevia vastaan toimivana. Tämä kehystys ei ole pelkkää retoriikkaa, koska kriteereissä on todellisia tulkinnanvaraisuuksia ja palvelukatkosten riskejä. Mutta se ei myöskään ole puhdasta altruismia, koska järjestöverkostot ovat organisoituneita hyödynsaajia ja poliittisen legitimiteetin tuottajia.

RKP:lle kriteerit eivät kelvanneet ensisijaisesti siksi, että menettely rikkoi hallituskoalition luottamuslogiikkaa. RKP:n tyhjä äänestäminen oli peliteoreettisesti rajattu protesti: se signalisoi, ettei puolue hyväksy Rydmanin toimintatapaa, mutta ei halua kaataa hallitusta. RKP:n sisällöllinen huoli liittyi todennäköisesti vähemmistö- ja liberaaliprofiiliin, mutta julkisen perustelun ydin oli prosessi.

Rydmanin kriteerien rationaalinen ydin on kustannuskuri ja rahoituksen kohdentaminen suoraan hyötyyn. Sen heikko kohta on hallinnollinen täsmällisyys ja toimeenpanon legitimiteetti. Jos kriteerit koetaan poliittisesti valikoiviksi, ne menettävät osan tehokkuushyödystään hallitusriidan, oikeusvaltahuolten ja järjestökentän mobilisaation kautta. Säästön hallinnollinen toteuttamiskustannus voi silloin nousta.

Paras ratkaisu ei ole paluu automaattiseen järjestörahoitukseen eikä yksipuolinen poliittinen karsinta. Paras ratkaisu on pisteytetty, avoin ja mekanismiperusteinen rahoitusmalli, jossa jokainen avustuskohde joutuu näyttämään todellisen tarpeen, lisäisyyden, vaikutusmekanismin, kustannustehokkuuden ja oman rahoituskyvyn. Vastaavasti valtion on näytettävä, että leikkaus ei tuhoa korkean hyödyn matalan kustannuksen toimintaa. Julkinen raha ei kuulu sille, jolla on vahvin moraalinen kertomus, vaan sille, jonka toiminta läpäisee niukkuuden, vaikuttavuuden ja hallinnollisen toteutettavuuden testin.

Lähteet

STEA. 2026a. STEA-avustusten myöntämisen kriteerit tiukkenevat 2027. 15.6.2026. https://www.stea.fi/stea-avustusten-myontamisen-kriteerit-tiukkenevat-2027/

STEA. 2026b. Kysymyksiä ja vastauksia 2027 avustusten myöntämisen kriteereistä. 15.6.2026. https://www.stea.fi/avustusten-hakeminen/mihin-avustusta-voi-hakea/kysymyksia-ja-vastauksia-2027-avustuksen-myontamisen-kriteereista/

Yle. 2026a. Wille Rydman esitti sote-alan järjestöille uudet kriteerit avustusten saamiseksi – hallituskumppani tyrmää ehdotuksen. 15.6.2026. https://yle.fi/a/74-20231631

Yle. 2026b. Avustuskiista ajoi hallituksen kriisin partaalle: Rydman sai luottamuksen, mutta kymmenen RKP:n edustajaa äänesti tyhjää. 23.6.2026. https://yle.fi/a/74-20232879

Yle. 2026c. Videot näyttävät, miten eri kieltä hallituksen ministerit puhuivat kiistasta. 23.6.2026. https://yle.fi/a/74-20232923

MTV Uutiset / STT. 2026. RKP:n Adlercreutz kritisoi rajusti Rydmanin toimintaa: 'En hyväksy'. 15.6.2026. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/rkp-n-adlercreutz-kritisoi-rajusti-rydmanin-toimintaa-en-hyvaksy/9354018

Verkkouutiset. 2026. Näin kansanedustajat äänestivät Wille Rydmanin luottamuksesta. 23.6.2026. https://www.verkkouutiset.fi/a/nain-kansanedustajat-aanestivat-wille-rydmanin-luottamuksesta/

SDP. 2026. SDP:n Paula Werning: Rydman käy ideologista sotaa järjestöjä vastaan. 15.6.2026. https://www.sdp.fi/ajankohtaista/sdpn-paula-werning-rydman-kay-ideologista-sotaa-jarjestoja-vastaan/

Takuusäätiö. 2026. Uudet avustuskriteerit uhkaavat hiljentää heikoimmassa asemassa olevien äänen. https://www.takuusaatio.fi/julkaisu/uudet-avustuskriteerit-uhkaavat-hiljentaa-heikoimmassa-asemassa-olevien-aanen/

Suomen Uutiset. 2026. Vigelius Rydman-äänestyksen jälkeen: 'Mikä nykyisissä kriteereissä ei kelpaa?' 23.6.2026. https://www.suomenuutiset.fi/vigelius-rydman-aanestyksen-jalkeen-mika-nykyisissa-kriteereissa-ei-kelpaa/

STM / Valtioneuvosto. 2026. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaan 274 miljoonaa euroa vuonna 2026. 26.1.2026. https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/sosiaali-ja-terveysalan-jarjestojen-toimintaan-274-miljoonaa-euroa-vuonna-2026

Finlex. Laki sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta 284/2023. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2023/284

Finlex. Valtionavustuslaki 688/2001. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2001/688

Kahan, D. M. 2017. Misconceptions, Misinformation, and the Logic of Identity-Protective Cognition. SSRN. https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2973067

Bandura, A. 1999. Moral disengagement in the perpetration of inhumanities. Personality and Social Psychology Review, 3(3), 193–209. https://journals.sagepub.com/doi/10.1207/s15327957pspr0303_3

Buchanan, J. M. & Tullock, G. 1962. The Calculus of Consent: Logical Foundations of Constitutional Democracy. https://oll.libertyfund.org/titles/buchanan-the-calculus-of-consent-logical-foundations-of-constitutional-democracy

Olson, M. 1965. The Logic of Collective Action: Public Goods and the Theory of Groups. Harvard University Press. https://www.hup.harvard.edu/books/9780674537514

Kuusi, T., Kotamäki, M. & Kirkko-Jaakkola, M. 2025. Talous takalukossa – Suomen korkeiden rajaverojen ongelma. ETLA Raportti No 158. https://pub.etla.fi/ETLA-Raportit-Reports-158.pdf

 

Liite 1. Lähdehavaintojen tiivis matriisi

Lähde	Raportissa käytetty havainto	Luotettavuus ja rajoitus
STEA 15.6.2026	Kriteerien virallinen sisältö; 190 miljoonan euron määrärahataso; kohtaava työ; rajaukset vaikuttamiseen, kattojärjestöihin, varakkaisiin ja identiteettiryhmiin.	Korkea tosiasiapohja, mutta ei arvioi poliittisia motiiveja.
STEA Q&A	Tarkentaa, ettei kaikki vaikuttaminen ja neuvonta ole kiellettyä; suoraan apua tarvitseville suunnattu neuvonta voi jatkua.	Tärkeä, koska se lieventää osaa julkisesta tulkinnasta.
Yle 15.6.2026	Hallituskumppanin tyrmäys ja Ikosen menettelykritiikki; SOSTEn reaktio.	Korkea tapahtumakuvaus, sisältää myös osapuolten kannanottoja.
Yle 23.6.2026	RKP:n tyhjät äänet, luottamusäänestys, Orpon uudelleenvalmistelu ja PS:n hallitusäänestyksen tappio.	Korkea tapahtumakuvaus.
SDP 15.6.2026	Opposition moraalinen ja sisällöllinen kehystys: ideologinen sota, vaientaminen, yhden ministerin vallankäyttö.	Korkea opposition julkisen kannan lähteenä, matalampi motiivien objektiivisena kuvauksena.
Takuusäätiö 2026	Järjestökentän huoli tulkinnanvaraisuudesta ja heikossa asemassa olevien äänen hiljenemisestä.	Korkea järjestön huolen lähteenä; samalla organisaatiolla on rahoitusintressi.
Verkkouutiset 23.6.2026	Äänestysjakauma ja puolueiden jakautuminen luottamusäänestyksessä.	Korkea numeeristen tietojen osalta.
Teoriakirjallisuus	IPC, moraalinen irtautuminen ja julkinen valinta tarjoavat mekanismiselitykset.	Ei todista yksittäisiä motiiveja, mutta auttaa jäsentämään kannustimia.