Dialogin dyynit

Johdanto Moraalinen irtautuminen (engl. moral disengagement) on psykologinen käsite, jolla tarkoitetaan ajattelu- ja perustelumekanismeja, joiden avulla yksilö voi toimia omien moraalisten normiensa vastaisesti kokematta vastaavaa syyllisyyttä tai itsearvostuksen menetystä. Käsitteen kehitti psykologi Albert Bandura. Ilmiö on merkittävä, koska sen avulla voidaan selittää, kuinka tavalliset ihmiset voivat osallistua vahingolliseen, epäeettiseen tai väkivaltaiseen toimintaan ilman, että he pitävät itseään moraalittomina. Tausta ja historia Moraalisen irtautumisen teoria liittyy sosiaalisen oppimisen teoriaan ja sosiaalikognitiiviseen psykologiaan. Albert Bandura kehitti käsitettä 1980- ja 1990-luvuilla tutkiessaan moraalisen toiminnan psykologisia mekanismeja. Banduran mukaan ihmisillä on tavallisesti sisäisiä moraalisia itsesäätelyjärjestelmiä, jotka rajoittavat haitallista käyttäytymistä. Nämä järjestelmät eivät kuitenkaan ole automaattisia, vaan niitä voidaan tilapäisesti kytkeä pois ...

  Tietosanakirja-artikkeli Johdanto Komitealaitos tarkoittaa lainvalmistelua ja muita julkisen vallan hankkeita varten asetettujen komiteoiden ja toimikuntien muodostamaa kokonaisuutta. Suomessa käsite liittyy erityisesti valtioneuvoston ja ministeriöiden käyttämään määräaikaiseen valmisteluun, jossa monijäseninen toimielin selvittää asiaa, kuulee eri tahoja, kokoaa tietoa ja tekee ehdotuksia päätöksenteon pohjaksi. Komitealaitos on erotettava eduskunnan valiokuntalaitoksesta: valiokunnat ovat parlamentin pysyviä elimiä, kun taas komiteat ja toimikunnat ovat hallituksen tai ministeriön asettamia valmisteluelimiä. Komitealaitoksen merkitys perustuu sen kykyyn yhdistää virkamiesvalmistelu, asiantuntijatieto, poliittinen harkinta ja järjestöjen tai muiden sidosryhmien osallistuminen. Samalla se on ollut kiistanalainen instituutio, koska laajapohjainen valmistelu voi sekä lisätä päätöksenteon legitimiteettiä että siirtää tosiasiallista vaikutusvaltaa muodollisen parlamentaarise...

  Rationaalinen preferenssirakenne Johdanto Rationaalinen preferenssirakenne tarkoittaa päätösteoriassa ja taloustieteessä järjestettyä tapaa kuvata toimijan vaihtoehtoja koskevia paremmuus-, huonommuus- ja samantekevyysarvioita. Muodollisesti se esitetään tavallisesti preferenssisuhteena vaihtoehtojen joukossa: jos vaihtoehto x on toimijan kannalta vähintään yhtä hyvä kuin vaihtoehto y, merkitään x ≥ y. Tällainen suhde on rationaalinen siinä määrin kuin se täyttää tietyt johdonmukaisuusehdot, kuten täydellisyyden ja transitiivisuuden. Käsite ei itsessään tarkoita, että toimija olisi itsekäs, moraalisesti oikeassa tai täydellisesti informoitu. Se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että valinnat voidaan esittää sisäisesti johdonmukaisena järjestyksenä annetuissa olosuhteissa. Preferenssirakenteilla on keskeinen asema mikrotaloustieteessä, peliteoriassa, hyvinvointiteoriassa, päätösteoriassa, yhteiskunnallisen valinnan teoriassa ja tekoälyn päätöksentekomalleissa. Niiden avulla...