Terveydenhuoltoa ei pelasteta nostalgialla

Suomalainen sairaalaverkko on pysynyt rakenteiltaan lähes muuttumattomana vuosikymmenten ajan. Vanhat toimintamallit eivät kuitenkaan pysty vastaamaan nykyajan terveydenhuollon haasteisiin: väestön ikääntymiseen, henkilöstöpulaan ja talouspaineisiin. Siksi sairaalaverkon uudistaminen ei ole vain välttämätöntä – se on elinehto terveyspalveluiden laadulle.

Uudistusta vastustavissa puheenvuoroissa korostuvat tunteet. Puhutaan sairaaloiden alasajosta ja alueiden näivettämisestä. Politiikan kentällä keskustelu muuttuu helposti populistiseksi huuteluksi, jossa todellisuutta yksinkertaistetaan: hallitus romuttaa palvelut, oppositio puolustaa pienten kuntien elinvoimaa. Tällainen retoriikka on vaarallista, koska se estää järkevän keskustelun siitä, miten rajalliset resurssit voidaan käyttää tehokkaimmin.

Fakta on yksinkertainen: harvaan käytetyt päivystykset, leikkaussalit ja yövuorot maksavat kohtuuttomasti. Esimerkiksi joillakin sairaaloilla yöleikkausten määrät lasketaan yhden käden sormilla koko vuoden ajalta. Samaan aikaan nämä yksiköt sitovat arvokasta työvoimaa, joka voisi palvella paremmin muualla. Tyhjän panttina istuva vuokralääkäri ei palvele potilasta eikä veronmaksajaa.

Kritiikitöntä keskustelua sairaalaverkosta hallitsee usein romantisoitu kuva lähipalveluista, jotka pitäisi säilyttää hinnalla millä hyvänsä. Kuitenkin todellisuus on, että palveluiden hajanaisuus ja tehottomuus syövät koko järjestelmän kantokykyä. Jotta terveydenhuolto säilyy laadukkaana ja tasapuolisena koko maassa, on osa toiminnoista keskistettävä ja resursseja käytettävä viisaammin.

Uudistukselle vaihtoehto? Se on nykytilan jatkuminen. Jos annamme tilanteen jatkua entisellään, terveydenhuollon kokonaiskustannukset nousevat kestämättömiksi, hoitovelka pahenee ja henkilöstöpula syvenee. Pahimmillaan se johtaa siihen, että ihmisiä kuormitetaan ja potilasturvallisuus vaarantuu.

Järjestelmäuudistukset ovat aina vaikeita, mutta ne ovat välttämättömiä, jotta koko kansa saa tarvitsemansa palvelut myös tulevaisuudessa. Sairaalaverkon tehostaminen ei ole hyökkäys maaseutua vastaan, vaan päätös siitä, että palveluita rakennetaan kestävällä pohjalla. Keskustelun pohjaksi tarvitaan faktoja, ei nostalgiaa. Jos nyt emme kykene uudistumaan, vaarannamme sen, mitä kaikkein eniten haluamme suojella: suomalaisten oikeuden korkealaatuiseen terveydenhuoltoon.