Kirkon veroviestintä: Eriarvoistaako hiljaisuus hyvätuloiset?

Kirkon viestintä painottuu usein sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja vähäosaisten tukemiseen – sinänsä hyviä ja tärkeitä teemoja. Mutta missä on keskustelu hyvätuloisten verotuksen oikeudenmukaisuudesta? Vaikka kirkko korostaa eriarvoisuuden vähentämistä, sen puheissa ei juuri käsitellä sitä, milloin hyvätuloisten verotus voi olla liian raskasta ja taloudellista dynamiikkaa vahingoittavaa.

Kirkon viesti painottuu usein tulojakauman alaosaan, ja se jättää huomiotta monia taloustieteellisiä näkökulmia, kuten sen, että liian raskas verotus voi heikentää työn kannustimia, investointeja ja talouskasvua. Tämä epätasapainoinen viestintä jättää kysymyksen siitä, onko kirkon talouspoliittinen näkökulma tarkoituksellisen valikoiva. 

Jos kirkon tavoitteena on oikeudenmukaisuus ja yhteinen hyvä, sen tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti kaikkia yhteiskuntaluokkia, ei vain vähäosaisia. Hyvätuloiset kantavat usein suuren osan verotaakasta, ja heidän verotuksensa kohtuullisuus vaikuttaa myös yhteiskunnan kokonaishyvinvointiin. Tämä puoli jää usein huomiotta kirkon retoriikassa, mikä voi synnyttää yksipuolisen kuvan talouden ja oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. 

On syytä pohtia, onko kirkko kiinnostunut aidosti tasapuolisesta talouspoliittisesta keskustelusta vai kosiskeleeko se tahoja, joiden ideologiset tavoitteet ovat lähempänä sen omaa viestintää. Jos todellinen oikeudenmukaisuus on kirkon pyrkimys, on tärkeää käsitellä verotuksen kohtuullisuutta myös hyvätuloisten näkökulmasta.