Dialogin dyynit

  Tiivistelmä Artikkelissa tarkastellaan mekanismia, jonka kautta intersektionaalinen valta-analyysi voi politisoituneeseen queer-identiteettiin yhdistyessään synnyttää aiheettomia moraalisia tai kausaalisia syytöksiä valkoisia miehiä kohtaan. Lähtökohtana on havainto, että väkivallanteon konkreettinen tekijä, teon motiivi ja tekoon osallistumattomat väestöryhmät voidaan julkisessa keskustelussa sijoittaa eri tavoin ennalta omaksuttuun sortaja–uhri-rakenteeseen. Kun konkreettinen tekijä kuuluu ryhmään, joka on totuttu luokittelemaan haavoittuvaksi, ja uhrit toiseen haavoittuvaksi luokiteltuun ryhmään, syntyy poliittista koalitiota ja moraalista maailmankuvaa häiritsevä luokitteluristiriita. Ristiriita voidaan ratkaista siirtämällä huomio ryhmään, joka on valta-analyysissä määritelty rakenteellisesti hallitsevaksi. Artikkelissa tätä ilmiötä kutsutaan vastuun korvausmekanismiksi . Sen osatekijöitä ovat kategorinen valta-analyysi, politisoitunut kollektiivinen identiteetti, järjestelm...

Uskonnon syntymisen lisäksi on tutkittava sitä, miten uskonnolliset järjestelmät puolustavat, korjaavat ja ylläpitävät itseään Uusi monografia Uskontotieteen mekanistinen käänne esittää tutkimusohjelman, joka yhdistää kognitiivisen uskontotieteen, sosiaalipsykologian, kulttuurievoluution, sosiaalisen epistemologian, institutionaalisen tutkimuksen ja kybernetiikan. Monografian lähtökohtana on havainto uskontotieteen tutkimuskentän osittaisesta hajanaisuudesta. Nykyiset teoriat selittävät jo varsin hyvin esimerkiksi sitä, miksi ihmismieli havaitsee toimijuutta, miksi tietyt yliluonnolliset käsitteet muistetaan helposti, miksi rituaalit vahvistavat ryhmäjäsenyyttä ja miksi vaativat uskonnolliset käytännöt voivat toimia sitoutumisen merkkeinä. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt toinen kysymys: Miten uskonnollinen järjestelmä säilyttää itsensä sen jälkeen, kun uskomukset, rituaalit, auktoriteetit ja yhteisölliset suhteet ovat jo muodostuneet? Monografia siirtää tarkastelun uskonnon s...

Suomalaisessa politiikassa osataan puhua tavoitteista, oikeuksista ja tarpeista. Palveluja halutaan parantaa, eriarvoisuutta vähentää, turvallisuutta vahvistaa ja tulevaisuutta rakentaa. Sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa puhua siitä, mitä näiden tavoitteiden toteuttaminen vaatii ja mistä samalla joudutaan luopumaan. Kustannusten esiin nostaminen tulkitaan helposti vastalauseeksi itse tavoitetta vastaan. Jos kysyy terveyspalvelun hinnasta, näyttää vastustavan terveyttä. Jos kysyy sosiaaliturvan kannustinvaikutuksista, näyttää suhtautuvan välinpitämättömästi köyhyyteen. Jos kysyy ilmastotoimen kustannustehokkuudesta, epäillään koko ilmastotavoitteen hyväksymistä. Näin kustannuksesta tulee vähitellen sopimaton puheenaihe. Ongelma ei kuitenkaan ole se, että yhteiskunta päättäisi käyttää paljon rahaa tärkeänä pitämäänsä tarkoitukseen. Kallis päätös voi olla täysin perusteltu. Ongelma syntyy silloin, kun kustannus tunnistetaan muodollisesti mutta sitä ei päästetä vaikuttamaan päätöksen ...

Garden Helsinki -kohu ei ole ensisijaisesti tarina areenasta. Se on tarina siitä, miten julkinen valta onnistuu löytämään 35 miljoonaa euroa yksityiseen, kaupallisesti toimivaan hankkeeseen samaan aikaan, kun oikeuslaitos, poliisi, puolustus, perustutkimus ja terveydenhuolto kilpailevat niukoista resursseista. Tapauksen ydin ei ole se, onko areena mukava, näyttävä tai joskus hyödyllinen. Ydin on tämä: miksi juuri tämä hanke, juuri tämä summa ja juuri tällä menettelyllä? Politiikassa sana “investointi” toimii usein moraalisena pesukoneena. Kun meno nimetään investoinniksi, se kuulostaa tulevaisuuden rakentamiselta eikä veronmaksajien rahojen siirtämiseltä rajatulle toimijalle. Mutta taloustiede ei arvioi menoa sen nimen perusteella. Se kysyy: mikä markkinapuute korjataan, miksi yksityinen rahoitus ei riitä, mikä on vaihtoehtoiskustannus ja tuottaako julkinen korjaus enemmän hyötyä kuin sen rahoitus ja toimeenpano maksavat? Garden Helsinki ei näytä läpäisevän näitä testejä julkisuudessa ...