Ihmisarvo ei ole budjettirivi — mutta politiikka on
Suomalaisessa julkisessa keskustelussa on yksi lause, jolla päätösten arviointi voidaan usein pysäyttää: “kyse on ihmisarvosta”. Lause on voimakas, eikä syyttä. Ihmisarvo tarkoittaa periaatetta, jonka mukaan ihmisen arvo ei riipu hänen tuottavuudestaan, tuloistaan, terveydestään, iästään, toimintakyvystään tai poliittisesta hyödyllisyydestään. Tämä on liberaalin oikeusvaltion ydintä. Ihmistä ei pidä muuttaa pelkäksi hyötylaskelman muuttujaksi. Mutta tästä ei seuraa, että jokainen ihmisarvon nimissä esitetty meno, palvelurakenne, sääntely tai tukimuoto olisi arvioinnin ulkopuolella. Päinvastoin. Juuri siksi, että ihmisarvo on vakava periaate, sen nimissä tehdyt päätökset pitää altistaa kovalle kustannus-, kannustin- ja vaikutusarvioinnille. Tässä menee julkisen keskustelun keskeinen sekaannus. Ihmisarvo periaatteena on ei-hinnoiteltava. Mutta ihmisarvon nimissä valittu politiikkaväline ei ole ei-hinnoiteltava. Se maksaa. Se käyttää työvoimaa. Se vaatii hallintoa. Se syrjäyttää muita ...