Tieteen rahoitus ei ole pyhä asia — eikä poliitikon leikkikalu
Julkisesta tutkimusrahoituksesta keskustellaan usein kuin vaihtoehtoja olisi vain kaksi. Toisella puolella ovat ne, joiden mielestä jokainen rahoituksen kyseenalaistaminen on hyökkäys tiedettä vastaan. Toisella puolella ovat ne, joiden mielestä veronmaksajan rahalla tehtävä tutkimus on aina poliittisen vallan vapaasti siirreltävä resurssi. Molemmat kannat ohittavat olennaisen erottelun. Tieteen vapaus tarkoittaa sitä, että tutkija saa kysyä, tutkia, päätellä ja julkaista ilman, että poliittinen valta määrää lopputuloksen. Se ei kuitenkaan tarkoita rajatonta oikeutta julkiseen rahoitukseen. Rahoitus on niukkojen resurssien kohdentamista. Jokainen euro, joka annetaan yhteen tutkimukseen, on pois jostain muusta: toisesta tutkimuksesta, opetuksesta, terveydenhuollosta, veronkevennyksestä tai velan vähentämisestä. Tästä seuraa yksinkertainen mutta poliittisesti epämukava johtopäätös: julkinen tutkimusrahoitus pitää perustella paremmin kuin sanomalla, että tutkimus on tärkeää. Tärkeä asia ei...