Vapautta rajoittavien ja turvallisuutta uhkaavien mekanismien tunnistaminen

 

Vapautta rajoittavien ja turvallisuutta uhkaavien mekanismien tunnistaminen

IPC, julkisen valinnan teoria, moraalinen irtautuminen, peliteoria ja kyberneettinen analyysi vihapuhe- ja turvallisuuspolitiikassa

Kirjoittaja: GPT-5.5 Thinking
Julkaisija: Dialogin dyynit -blogi
Päivämäärä: 23.6.2026
Raporttityyppi: akateeminen poliittisen talouden analyysi

Huomautus: raportti ei ole oikeudellinen lausunto vaan institutionaalinen ja poliittisen talouden analyysi.

 

Sisällysluettelo

Osa	Sivu
Tiivistelmä	3
1. Johdanto	3
2. Käsitteellinen rajaus	4
3. Teoreettinen viitekehys	4
4. Mekanismikartta	7
5. Empiirinen tapaus 1: Britannia	7
6. Empiirinen tapaus 2: EU:n Digital Services Act	9
7. Empiirinen tapaus 3: Saksa, NetzDG ja DSA-siirtymä	9
8. Tapausten vertailu	10
9. Vapausriski-turvallisuusriski-matriisi	11
10. Toimijat, kannustimet ja vääristymät	11
11. Kevyemmät vaihtoehdot rikosoikeudelliselle puuttumiselle	11
12. Arviointimalli uudelle sääntelyehdotukselle	12
13. Synteesi	12
14. Johtopäätökset	13
15. Tarkistuslista	13
16. Viitteet	13
Liite A. Tiivis päätöspuu	15

Huom. Sivunumerot ovat renderöidyn version mukaiset; Word voi muuttaa niitä, jos sisällysluettelo päivitetään tai dokumenttia muokataan.

 

Tiivistelmä

Raportti tarkastelee, miten turvallisuuden, vihapuheen torjunnan, disinformaation ehkäisyn, yhdenvertaisuuden ja demokratian suojelun nimissä rakennettavat politiikkatoimet voivat samanaikaisesti lisätä turvallisuutta ja kaventaa yksilönvapautta. Tutkimuskysymys on: millä mekanismeilla oikeusvaltiolliseksi tarkoitettu turvallisuuspolitiikka voi muuttua hallinnolliseksi vapaudenrajoittamisen koneistoksi, ja miten tämä muutos voidaan tunnistaa ajoissa? Analyysi yhdistää Identity Protective Cognitionin eli IPC:n, julkisen valinnan teorian, moraalisen irtautumisen teorian, peliteorian, kybernetiikan, turvallistamisteorian, institutionaalisen taloustieteen ja oikeustaloustieteen. Lähtökohta on mekanistinen: toimijoita ei oleteta joko hyviksi tai pahoiksi, vaan kannustimien, informaation, transaktiokustannusten, institutionaalisten mandaattien ja mainehyötyjen ohjaamiksi.

Pääjohtopäätös on, että vapauden kannalta suurin riski ei synny vain avoimesta autoritaarisuudesta. Yhtä merkittävä riski syntyy silloin, kun julkinen valta, media ja organisaatiot oppivat yhdistämään moraalisen kielen, matalan todistelukustannuksen digitaaliset kohteet ja näkyviä suoritteita tuottavat mittarit. Tällöin järjestelmä voi optimoida pidätysten, poistojen, ilmoitusten tai raportoitujen tapausten määrää eikä todellista turvallisuutta. Empiiriset tapausanalyysit Britanniasta, EU:n Digital Services Act -järjestelmästä ja Saksan NetzDG/DSA-siirtymästä osoittavat, että ongelma ei ole yhden puolueen tai yhden ideologisen suunnan erityispiirre. Se on institutionaalinen kannustinongelma. Hyväksyttävä interventio edellyttää täsmällistä haittamekanismia, suhteellisuutta, rajattua toimivaltaa, arvioitavia vaikutuksia ja ulospääsyä sääntelystä, jos se epäonnistuu.

1. Johdanto

Vapauden ja turvallisuuden välinen suhde esitetään usein moraalisena valintana: joko suojellaan ihmisiä vihalta ja väkivallalta tai puolustetaan sananvapautta. Tämä kehys on liian kapea. Todellinen kysymys on institutionaalinen: millainen järjestelmä syntyy, kun poliittinen johto, poliisi, syyttäjät, media, kansalaisjärjestöt ja alustayritykset alkavat reagoida samaan uhkakieleen? Jos järjestelmä palkitsee näkyvän reaktion, riskin välttämisen ja moraalisen signaalin, se voi laajentua myös tilanteisiin, joissa konkreettinen haitta on epäselvä tai vähäinen.

Raportti ei kiistä sitä, että vihamielinen viestintä, rikokseen yllyttäminen, kohdennettu uhkailu ja väkivaltaa koordinoiva verkkotoiminta voivat olla todellisia turvallisuusongelmia. Päinvastoin: juuri siksi tarvitaan analyyttinen erottelu todellisen haitan ja symbolisen haittapuheen välillä. Jos kaikki loukkaava, epäsuosittu, aggressiivinen tai virheellinen puhe kehystetään turvallisuusuhaksi, viranomaiskoneisto menettää priorisointikykynsä. Jos taas kaikki puheeseen kohdistuva julkinen puuttuminen torjutaan sensuurina, yhteiskunta aliarvioi tilanteet, joissa sanat toimivat väkivallan koordinointivälineenä.

Analyysin keskeinen poliittisen talouden lähtökohta on niukkuus. Poliisin, syyttäjien, tuomioistuinten, alustojen moderaattorien ja lainsäätäjien kapasiteetti on rajallinen. Siksi jokainen uusi turvallisuustehtävä syrjäyttää jotakin muuta. Tämän syrjäytyksen vaihtoehtoiskustannus jää helposti näkymättömäksi, koska moraalinen kieli alentaa kustannuskriittisyyttä. Julkisen vallan laajentumista ei pidä hyväksyä pelkän huolen perusteella. Tarvitaan täsmällinen mekanismi, implementointikelpoinen korjaus ja näyttö siitä, että hyödyt ylittävät vapaudenmenetyksen, verotuksen, virheellisten positiivisten, itsesensuurin ja poliittisen väärinkäytön kustannukset.

Raportti rakentaa analyysikehikon, jota voidaan soveltaa vihapuhepolitiikkaan, disinformaation torjuntaan, online safety -sääntelyyn, terrorismintorjuntaan, mellakkatilanteisiin ja julkisten organisaatioiden puhetta koskeviin kurinpitomekanismeihin. Tapausanalyysit keskittyvät Britannian viestintärikoksiin ja Starmerin ajan poliittiseen signaaliin, EU:n DSA-järjestelmän alustakannustimiin sekä Saksan NetzDG-kokemuksiin ja DSA-siirtymään.

2. Käsitteellinen rajaus

Taulukko 1. Käsitteet ja operationalisointi

Käsite	Tässä raportissa käytetty tekninen merkitys
Vapaus	yksilön institutionaalisesti suojattu toimintatila, jossa valtio tai sen valtuuttamat yksityiset toimijat eivät estä, rankaise tai valvo käyttäytymistä ilman täsmällistä oikeudellista perustetta, suhteellisuutta ja ennakoitavuutta.
Turvallisuus	todennäköisyyden ja vahingon suuruuden yhdistelmä, jossa olennaista on konkreettisen haitan väheneminen eikä pelkkä turvallisuuden tunne.
Vihapuhe	tässä raportissa analyyttinen sateenvarjokäsite puheelle, jonka väitetään kohdistuvan ryhmään tai yksilöön vihamielisesti; rikosoikeudellinen merkitys riippuu kansallisesta laista ja mekanismista, kuten uhkauksesta tai yllytyksestä.
Disinformaatio	tarkoituksellisesti harhaanjohtava informaatio; ongelmallista on erottaa tarkoituksellisuus virheestä, tulkintariidasta ja poliittisesta propagandasta.
Julkinen järjestys	institutionaalinen tila, jossa henkilöiden fyysinen turvallisuus, liikkuminen ja omaisuuden suoja säilyvät ilman väkivaltaa tai sen välitöntä uhkaa.
Turvallistaminen	prosessi, jossa ilmiö siirretään tavallisen politiikan piiristä poikkeuksellisen uhan piiriin, mikä voi oikeuttaa normaalia laajemmat toimivaltuudet.
Oikeusvaltio	järjestys, jossa julkisen vallan käyttö on laissa määriteltyä, ennakoitavaa, valvottua, suhteellista ja tuomioistuinvalvonnan alaista.
Chilling effect	itsesensuurin mekanismi, jossa kansalaiset pidättäytyvät laillisesta puheesta epäselvän sääntelyn, sosiaalisen riskin tai viranomaisreaktion pelon vuoksi.
Moraalinen kieli	käsitteet kuten turvallisuus, ihmisarvo, vastuu, huoli ja suojeleminen; ne voivat kuvata todellista haittaa tai toimia strategisena legitimaatiokeinona.
Hallinnollinen ylireagointi	tilanne, jossa viranomainen valitsee pakkokeinon, joka on vakavuuteen ja näyttöön nähden ylimitoitettu mutta organisatorisesti tai poliittisesti rationaalinen.
Todellinen haitta	todennäköinen ja mitattavissa oleva vahinko, kuten väkivalta, uhka, vainoaminen, rikokseen yllyttäminen tai järjestyshäiriön koordinointi.
Symbolinen politiikka	toimi, jonka tärkein tuotos on moraalinen tai poliittinen signaali eikä osoitettu haitan väheneminen.

 

Käsitteellinen kuri on välttämätön, koska turvallisuus- ja vihapuhepolitiikassa käytetään käsitteitä, joiden moraalinen lataus on suurempi kuin niiden operatiivinen tarkkuus. Jos käsitteitä ei rajata, analyysi liukuu helposti kehäpäätelmään: rajoitus on tarpeellinen, koska se suojaa turvallisuutta, ja turvallisuuden katsotaan edellyttävän rajoitusta, koska rajoitettava ilmiö on nimetty uhaksi.

3. Teoreettinen viitekehys

3.1 Identity Protective Cognition eli IPC

IPC viittaa siihen, että ihmiset voivat hyväksyä ja torjua tietoa tavalla, joka suojaa heidän poliittista, ammatillista tai moraalista identiteettiään. Bramanin, Kahanin, Gastilin, Slovicin ja Mertzin tutkimus määritteli identiteettiä suojaavan kognition mekanismiksi, jossa yksilöt valikoivasti hyväksyvät ja hylkäävät väitettyjä riskejä tukeakseen suosimaansa sosiaalista järjestystä [1]. Turvallisuuspolitiikassa tämä tarkoittaa, että sama näyttö voidaan lukea eri tavoin sen mukaan, uhkaako se omaa roolia suojelijana, vapauden puolustajana, vähemmistöjen turvaajana, järjestyksen ylläpitäjänä tai demokratian vartijana.

IPC:n olennainen sovellus on riskien epäsymmetrinen havainto. Turvallisuutta korostava toimija voi nähdä vihapuheen ja disinformaation riskit terävästi mutta aliarvioida viranomaistoimivallan väärinkäytön. Sananvapautta korostava toimija voi taas nähdä valtion ylireagoinnin mutta aliarvioida todelliset uhkaketjut, joissa verkkopuhe mobilisoi väkivaltaa. Analyyttinen vaatimus ei ole tasapuolinen relativismi vaan kaksipuolinen mekanismitesti: mitä haittaa väitetään estettävän, millä todennäköisyydellä ja millä kustannuksella?

IPC auttaa havaitsemaan tilanteet, joissa moraalinen identiteetti korvaa vaikutusarvioinnin. Lauseet kuten 'minä puolustan demokratiaa', 'minä suojaan haavoittuvia' tai 'minä vastustan vihaa' voivat olla vilpittömiä, mutta ne voivat myös estää näkemästä väärien positiivisten, itsesensuurin ja hallinnollisen paisumisen kustannuksia. Sama koskee vastakkaista identiteettiä: 'minä vastustan sensuuria' voi estää näkemästä, että väkivaltaan yllyttäminen ei ole tavallista mielipiteenvaihtoa.

3.2 Julkisen valinnan teoria

Julkisen valinnan teoria analysoi poliitikkoja, virkamiehiä ja eturyhmiä kannustimien ohjaamina toimijoina. Buchananin ja Tullockin perinne korosti 'politiikkaa ilman romantiikkaa': julkinen valta ei automaattisesti korjaa yhteiskunnan ongelmia, koska sen käyttäjillä on omat tavoitteensa, rajoitteensa ja informaatiopuutteensa [3]. Vihapuhe- ja turvallisuuspolitiikassa tämä merkitsee, että viranomainen voi valita toimenpiteitä, jotka ovat organisatorisesti järkeviä mutta yhteiskunnallisesti heikosti kohdennettuja.

Keskeinen mekanismi on näkyvien suoritteiden suosiminen. Somepostauksen tutkinta voi olla halpaa: näyttö on tallessa, konteksti on nopeasti rekonstruoitavissa ja yksittäinen pidätys tuottaa mitattavan tuloksen. Vaikeat väkivalta-, seksuaali- tai järjestäytyneen rikollisuuden tapaukset ovat kalliimpia ja epävarmempia. Jos organisaatiota arvioidaan aktiivisuuden, ei lopullisen haitan vähenemisen perusteella, se voi suosia hallinnollisesti helppoja tapauksia.

Julkisen valinnan analyysi ei väitä, että viranomaiset olisivat kyynisiä. Se väittää, että kannustinrakenteet voivat tuottaa järjestelmällisiä vääristymiä myös vilpittömien toimijoiden kautta. Poliittinen johto voi hyötyä päättäväisyydestä, poliisi mainehaitan välttämisestä, media moraalisesti latautuneista konflikteista, järjestöt ongelman näkyvyydestä ja alustat ylipoistamisesta, jos poistamatta jättämisen sanktio on poistamisen sanktiota suurempi.

3.3 Moraalisen irtautumisen teoria

Banduran moraalisen irtautumisen teoria kuvaa, miten ihmiset voivat tehdä haitallisia tekoja säilyttäen myönteisen minäkuvan. Bandura erottelee mekanismeja kuten moraalinen oikeuttaminen, eufemistinen kielenkäyttö, edullinen vertailu, vastuun siirtäminen ja hajauttaminen, seurausten vähättely, uhrin syyllistäminen ja dehumanisointi [2]. Turvallisuuspolitiikassa nämä mekanismit eivät esiinny vain yksilöissä vaan organisaatioissa.

Perusoikeuden rajoitus voidaan kääntää 'suojeluksi', pidätys 'varhaiseksi puuttumiseksi', laillisen mutta epämiellyttävän puheen rankaiseminen 'yhteisörauhan turvaamiseksi' ja väärien positiivisten kustannus 'välttämättömäksi hinnaksi'. Tämä ei todista toimenpidettä vääräksi, mutta se osoittaa, miksi moraalinen sanasto ei riitä oikeutukseksi. Mitä jalompi päämäärä, sitä tarkemmin on arvioitava, kuka maksaa hinnan ja mitä järjestelmä oppii tekemään jatkossa.

3.4 Peliteoria

Peliteoria tarkastelee strategisia asetelmia, joissa toimijat reagoivat toistensa odotuksiin. Turvallisuuspolitiikassa ylireagointi voi olla rationaalista, vaikka se olisi yhteiskunnallisesti tehotonta. Poliittinen johtaja kohtaa epäsymmetrisen tappiofunktion: jos viranomainen ei puutu puheeseen ja tapahtuu väkivaltaa, jälkikäteinen syyllisyys voi olla suuri. Jos viranomainen puuttuu liikaa, kustannus hajautuu yksittäisiin kansalaisiin ja abstraktiin vapauteen. Tämä tekee ennaltaehkäisevästä ylireagoinnista poliittisesti houkuttelevaa.

Kansalainen-viranomainen-pelissä epäselvä sääntely muuttaa kansalaisen optimointia. Jos puheen laillisuus on epävarmaa ja viranomaisreaktion kustannus korkea, rationaalinen kansalainen pidättäytyy myös laillisesta puheesta. Tämä on chilling effect. Ongelma ei vaadi massiivista tuomiomäärää; riittää, että muutama näkyvä tapaus muuttaa odotuksia. Tällöin valtion ei tarvitse sensuroida kaikkia, koska epävarmuus siirtää kontrollin kansalaisten omaan riskinhallintaan.

Taulukko 2. Kaksi peliteoreettista perusmallia

Peli	Toimijat	Kannustinlogiikka	Tasapainoriski
Poliitikko-poliisi-media	Poliittinen johto, poliisi, media	Poliitikko haluaa näyttää päättäväiseltä; poliisi välttää jälkikäteistä syyllistämistä; media palkitsee dramaattisen konfliktin.	Ylireagointi on yksilöllisesti rationaalista, vaikka resurssit siirtyvät pois korkean haitan rikoksista.
Kansalainen-viranomainen	Kansalainen, poliisi/syyttäjä	Kansalainen ei tiedä tarkkaa rajaa; viranomaisen satunnainenkin reaktio nostaa odotettua kustannusta.	Laillinen puhe supistuu, koska epävarmuus tuottaa itsesensuuria.

 

3.5 Kybernetiikka ja systeemiteoria

Kybernetiikka analysoi ohjausjärjestelmiä, palautetta ja mittareita. Vihapuhe- ja turvallisuuspolitiikka muodostaa palautesilmukan: poliittinen signaali ohjaa viranomaispriorisointia; viranomaispriorisointi tuottaa pidätyksiä, poistopyyntöjä tai tutkintoja; media raportoi niistä; kansalaisreaktio kasvattaa sääntelypaineita; poliittinen johto antaa uuden signaalin. Jos mittarit valitaan huonosti, järjestelmä voi oppia maksimoimaan vääriä asioita.

Goodhartin laki ilmaisee ongelman: kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari. Jos onnistumista mitataan poistettujen sisältöjen, vihailmoitusten, pidätysten tai riskiraporttien määrällä, järjestelmä voi kasvattaa näitä lukuja ilman todellisen turvallisuuden paranemista. Kyberneettinen kysymys kuuluu: mikä on järjestelmän palaute siitä, että toimenpide oli virheellinen? Onko purkumekanismia, riippumatonta arviointia ja korjaavaa signaalia, vai vahvistaako jokainen kriisi mandaattia pysyvästi?

Kyberneettinen perussilmukka: poliittinen signaali -> viranomaispriorisointi -> pidätykset/tutkinnat/poistot -> mediahuomio -> kansalaisreaktio -> lisäsääntelyn paine -> uusi poliittinen signaali. Tässä silmukassa vapausriski kasvaa, jos negatiivista palautetta ei ole. Negatiivinen palaute tarkoittaa esimerkiksi riippumatonta auditointia, julkista väärien positiivisten määrää, korvausvastuuta, määräaikaista sääntelyä ja tuomioistuinvalvontaa.

3.6 Turvallistamisteoria

Turvallistamisteorian mukaan poliittinen toimija voi muuttaa tavallisen poliittisen kysymyksen poikkeukselliseksi turvallisuuskysymykseksi. Buzanin, Wæverin ja de Wilden turvallisuustutkimuksen kehys laajentaa turvallisuuden käsitettä sotilaallisesta sektorista yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja taloudellisiin sektoreihin [4]. Tämä auttaa analysoimaan, miten puhe, disinformaatio, polarisaatio tai epäluottamus voidaan siirtää normaalista kiistasta poikkeustoimien kohteeksi.

Turvallistaminen ei ole automaattisesti väärin. Jos verkkopuhe ohjaa väkivaltajoukon konkreettiseen kohteeseen, kyse voi olla oikeasta turvallisuusuhasta. Riski syntyy, kun turvallistaminen nojaa symboliseen uhkaan: puhe on vaarallista, koska se 'luo ilmapiiriä', 'normalisoi vihaa' tai 'heikentää yhteisörauhan tunnetta', mutta mekanismi jää täsmentämättä. Silloin poikkeuksellinen toimivalta voi laajentua ilman havaittavaa turvallisuushyötyä.

3.7 Institutionaalinen taloustiede ja transaktiokustannukset

Institutionaalinen taloustiede kiinnittää huomion sääntöihin, valvontaan, sopimuksiin ja transaktiokustannuksiin. Digitaalinen viestintä alentaa valvonnan ja todistelun kustannuksia. Tämä tekee somepostauksista houkuttelevia kohteita verrattuna rikoksiin, joissa näyttö pitää rakentaa fyysisestä tapahtumapaikasta, todistajista ja epävarmoista motiiveista. Hallinnollinen järjestelmä voi siksi siirtyä kohti helposti havaittavia rikoksia, vaikka yhteiskunnallinen haitta olisi muualla suurempi.

Taulukko 3. Tutkinnan kustannusrakenne

Ilmiö	Näyttö	Todistelukustannus	Virheellisen positiivisen riski	Priorisointiriski
Somepostaus	Teksti, tili, aikaleima, jakelu	Matala tai keskimatala	Korkea, jos konteksti tulkitaan väärin	Helppo kohde voi syrjäyttää vakavampia tapauksia
Katuturvallisuus	Todistajat, kamerat, uhrit, alueellinen data	Keskitaso	Keskitaso	Resurssit vaativat fyysistä läsnäoloa
Väkivaltarikos	Tekninen näyttö, uhri, epäilty, motiivi	Korkea	Matala/keskitaso	Vaativa tutkinta jää näkyvien suoritteiden varjoon
Järjestäytynyt rikollisuus	Verkostot, talousdata, peitetoiminta	Erittäin korkea	Keskitaso	Lyhyen aikavälin mittarit eivät palkitse pitkäjänteisyyttä
Terrorismi	Tiedustelu, verkostot, ennakointi	Erittäin korkea	Korkea, jos signaalit epäselviä	Ennaltaehkäisy voi laajentua mielipiteisiin

 

3.8 Oikeustaloustiede ja kustannus-hyötyanalyysi

Oikeustaloustieteellinen arviointi edellyttää, että jokainen vapaudenrajoitus läpäisee kolme testiä. Ensiksi mekanismivirheen on oltava todellinen ja täsmällinen: mitä haittaa ilman interventiota syntyy, millä todennäköisyydellä ja minkä kausaaliketjun kautta? Toiseksi julkisen korjauksen on oltava hallinnollisesti toteuttamiskelpoinen ja rajattu. Kolmanneksi hyötyjen on ylitettävä toimeenpanon, verotuksen, vapaudenmenetyksen, virheellisten positiivisten, itsesensuurin ja poliittisen väärinkäytön kustannukset.

Tämä erottaa mekanistisen analyysin retorisesta rationalisoinnista. Markkinapuute, moraalinen haitta tai turvallisuushuoli ei vielä oikeuta julkista interventiota. Tarvitaan vertailu vaihtoehtoihin: parempi rikostutkinnan priorisointi, siviilioikeudelliset keinot, alustojen läpinäkyvyys, kohdennettu uhka-arvio, tuomioistuinvalvonta, vapaaehtoinen vastapuhe, mediakasvatus tai resurssien siirto korkeamman haitan rikoksiin.

4. Mekanismikartta

Taulukko 4. Mekanismikartta

Mekanismi	Teoria	Toimijat	Kannustin	Indikaattori	Vapausriski	Turvallisuusriski	Korjauskeino
Identiteettiä suojaava riskitulkinta	IPC	Poliitikot, viranomaiset, asiantuntijat	Oman moraalisen roolin suoja	Vastanäytön sivuuttaminen	Kustannussokeus	Todellisten uhkien ali- tai yliarviointi	Pakollinen vastanäyttö-osio
Näkyvien suoritteiden optimointi	Julkinen valinta	Poliisi, virastot	Mitattavat tulokset	Pidätykset/poistot kasvavat	Helppoihin kohteisiin puuttuminen	Vakavat rikokset jäävät vähemmälle	Vaikuttavuusmittarit
Moraalinen oikeuttaminen	Moraalinen irtautuminen	Kaikki toimijat	Hyvän päämäärän suoja	Eufemistinen kieli	Pakkokeino normalisoituu	Luottamus heikkenee	Suhteellisuustesti
Ylireagoinnin tasapaino	Peliteoria	Poliitikko, poliisi, media	Mainehaitan välttäminen	Varhaiset ja näyttävät toimet	Oikeusvarmuus heikkenee	Resurssit hajautuvat	Eksplisiittinen priorisointimalli
Mittarin kaappaus	Kybernetiikka/Goodhart	Viranomaiset, alustat	Mittarien saavuttaminen	Tapaukset/poistot kasvu	Ylipoisto, itsesensuuri	Haitta ei vähene	Mittarien triangulaatio
Turvallistamisen laajeneminen	Securitization	Hallitus, media	Poikkeusmandaatin saaminen	Kriisikieli	Toimivallan kasautuminen	Kriisin pysyväksi jääminen	Sunset-lausekkeet
Yksityistetty valvonta	Sääntelyteoria	Alustat	Sanktioriskin minimointi	Ylipoisto ja automatisointi	Laillinen puhe poistuu	Väärät positiiviset	Valitus ja auditointi
Chilling effect	Oikeustaloustiede	Kansalaiset	Riskin välttäminen	Varovainen puhe	Julkinen keskustelu kapenee	Radikalisoituminen yksityisiin tiloihin	Sääntöjen täsmennys

 

5. Empiirinen tapaus 1: Britannia, viestintärikokset ja Starmerin ajan poliittinen signaali

5.1 Institutionaalinen tausta

Britannian viestintärikoskehikko perustuu suurelta osin ennen Starmeria säädettyihin lakeihin. Malicious Communications Act 1988 ja Communications Act 2003 sisältävät rikoksia, joissa viestin indecent, grossly offensive, obscene tai menacing -luonne voi tulla arvioitavaksi. CPS:n ohjeistus käsittelee myös Online Safety Act 2023:n uusia viestintärikoksia, kuten false communications ja threatening communications, jotka tulivat voimaan 31.1.2024 [7][8]. Tämä on olennainen rajaus: Starmerin hallitus ei keksinyt kehikkoa, mutta sen poliittiset signaalit vaikuttavat sen käyttöympäristöön.

House of Lordsissa heinäkuussa 2025 käydyssä keskustelussa esitettiin, että vuonna 2023 poliisi teki 12 183 pidätystä Communications Act 2003:n Section 127:n ja Malicious Communications Act 1988:n Section 1:n nojalla, ja että alle 10 prosenttia eli 1 119 johti tuomitsemiseen ja rangaistukseen [9]. Luku ei yksin todista väärinkäyttöä: pidätys, syyte ja tuomio ovat eri kynnystasoja. Se kuitenkin osoittaa mekanistisen ongelman: matala pidätyskynnys voi synnyttää suuren määrän pakkotoimia, vaikka syytekynnys tai tuomiokynnys ei myöhemmin täyty.

Samaan aikaan henkirikokset ovat pienempi mutta erittäin korkean haitan rikosluokka. ONS raportoi, että vuoden 2025 maaliskuuhun päättyneenä tilastovuonna henkirikosaste Englannissa ja Walesissa oli 8,6 miljoonaa asukasta kohti, matalin vuodesta 1977 [10]. Tämä ei tee henkirikoksista vähäistä ongelmaa; päinvastoin se osoittaa, että vertailu somepidätysten määrään on retorisesti houkutteleva mutta tilastollisesti ongelmallinen. Analyyttinen kysymys on resurssien marginaalinen kohdentuminen: mitä poliisi tekee seuraavalla tunnilla, seuraavalla tutkijalla ja seuraavalla poliittisella mandaatilla?

5.2 Starmerin poliittinen signaali

Elokuun 2024 mellakoiden jälkeen Starmer sanoi, että väkivaltaan osallistuneet kohtaavat lain koko voiman ja että tämä koskee myös niitä, jotka 'whipping up this action online' eli lietsovat toimintaa verkossa ja pakenevat itse vastuuta [5]. Puhe kehysti online-toiminnan osaksi väkivaltaista järjestyshäiriötä, ei erilliseksi mielipideympäristöksi. Tässä kehystys voi olla perusteltu, jos verkkotoiminta koordinoi väkivaltaa. Se voi kuitenkin myös laajentaa poliisin odotettua roolia puheympäristön valvojaksi.

Kesäkuussa 2026 Starmerin Downing Street -puheessa sosiaalinen media kehystettiin lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin uhaksi; hän ilmoitti hallituksen aikovan kieltää alle 16-vuotiaiden pääsyn sosiaaliseen mediaan [6]. Tämä ei ole sama asia kuin vihapuhepolitiikka, mutta se kuuluu samaan turvallistamisen kehykseen: digitaalinen ympäristö nimetään systeemiseksi riskiksi, johon vastataan laajalla sääntelyllä. Puheessa oli myös kustannustietoista kieltä, sillä Starmer totesi, ettei esitä ratkaisua kustannuksettomana [6]. Se on analyyttisesti merkittävää, mutta kustannusten tunnustaminen ei yksin takaa hyvää sääntelyä.

5.3 Kannustinrakenne ja riskit

Britannian tapauksessa mekanismi koostuu neljästä osasta. Ensiksi somepostaus on matalan transaktiokustannuksen tutkintakohde. Toiseksi poliittinen järjestelmä palkitsee päättäväisyyttä mellakoiden ja viharikosten yhteydessä. Kolmanneksi viharikostilastot tarjoavat todellisen turvallisuushuolen: vuoden 2025 maaliskuuhun päättyneenä vuonna poliisi kirjasi 137 550 viharikosta Englannissa ja Walesissa, vaikka Metropolitan Police Servicen tietojärjestelmämuutos vaikeutti vuosivertailua [11]. Neljänneksi lainsäädäntö sisältää käsitteitä, joiden rajat voivat olla vaikeita kansalaiselle ennakoida.

Vapausriski syntyy erityisesti, jos loukkaava tai poliittisesti vastenmielinen puhe sekoittuu väkivaltaan yllyttämiseen. Turvallisuusriski syntyy puolestaan, jos poliisi käyttää kapasiteettia tapauksiin, joissa tuomiokynnys ei täyty, samalla kun väkivalta-, seksuaali- tai järjestäytyneen rikollisuuden tutkinta kärsii. Tämä ei ole väite siitä, että poliisi 'välittäisi enemmän postauksista kuin murhista'. Se on väite kannustinvääristymästä: hallinnollisesti helppo tapaus voi saada suhteettoman nopean reaktion.

5.4 Näyttö puolesta ja vastaan

Puuttumisen puolesta puhuu se, että verkossa tapahtuva uhkailu ja yllyttäminen voivat olla osa todellista väkivaltaketjua. Starmerin elokuun 2024 puheessa viitattiin moskeijoihin, vähemmistöihin, poliisiin ja hotelleihin kohdistuneisiin hyökkäyksiin [5]. Tällaisessa kontekstissa online-toiminta voi alentaa väkivallan koordinointikustannuksia. Puuttumista vastaan puhuu pidätysten ja tuomioiden välinen suuri ero sekä laajojen käsitteiden aiheuttama chilling effect [9]. Hyvä politiikka erottaa nämä: rikokseen yllyttäminen, kohdennettu uhka ja väkivallan koordinointi kuuluvat rikosoikeuden ytimeen; pelkkä loukkaavuus tai poliittinen aggressiivisuus ei saa riittää pakkokeinoon.

6. Empiirinen tapaus 2: EU:n Digital Services Act ja alustojen ylipoistamisen kannustimet

6.1 Institutionaalinen tausta

EU:n Digital Services Act eli DSA pyrkii luomaan digitaalisen tilan, joka kunnioittaa kansalaisten ja kuluttajien perusoikeuksia. Komission kuvauksen mukaan DSA vahvistaa käyttäjien oikeuksia, velvoittaa alustoja selittämään sisällönpoistot, tarjoaa valitusmahdollisuuksia ja edellyttää ilmoitusmekanismeja laittomalle sisällölle [12]. Erittäin suurten alustojen ja hakukoneiden on lisäksi analysoitava systeemisiä riskejä, joihin kuuluvat laiton sisältö, sananvapauden uhat, media- ja vaaliprosessien riskit, julkinen turvallisuus, sukupuolistunut väkivalta, kansanterveys, alaikäisten suojelu sekä fyysinen ja henkinen hyvinvointi [12].

DSA:n vahvuus on, että se ei perustu pelkästään poistovaatimukseen vaan myös läpinäkyvyyteen. DSA Transparency Database kerää alustojen antamia perusteluja sisällön moderointipäätöksistä ja mahdollistaa päätösten lähes reaaliaikaisen tarkastelun [13]. Kesäkuussa 2026 tietokanta ilmoitti yli 2,4 miljardista reason statementista, 332 aktiivisesta alustasta ja 39 prosentin osuudesta täysin automatisoituja päätöksiä [13]. Tämä on kyberneettisesti tärkeä tieto: järjestelmä tuottaa valtavan määrän dataa, mutta datan runsaus ei vielä kerro, paraneeko turvallisuus tai sananvapaus.

6.2 Kannustimet

Alustan näkökulmasta DSA muuttaa riskilaskelmaa. Jos poistamatta jättäminen voi johtaa sääntelyriskiin, mainehaittaan tai sakkoon, mutta liiallisesta poistamisesta aiheutuva kustannus on hajautunut käyttäjille, rationaalinen alusta voi suosia ylipoistoa. Toisaalta DSA sisältää valitus- ja perusteluvelvoitteita, jotka voivat vähentää mielivaltaa. Lopputulos riippuu siitä, kumpi mekanismi on vahvempi: sanktioriskin aiheuttama varovaisuus vai läpinäkyvyyden ja valitusten tuottama korjaava palaute.

Kyberneettinen riski on mittarin kaappaus. Jos viranomainen, tutkija tai media käyttää poistojen määrää turvallisuuden mittarina, poistojen lisääntyminen voi näyttää menestykseltä. Se voi kuitenkin merkitä myös virheellisiä positiivisia, keskustelun siirtymistä vähemmän näkyville alustoille tai käyttäjien luottamuksen heikkenemistä. Tietokanta luo läpinäkyvyyttä, mutta sama tietokanta voi myös houkutella mittaamaan sitä, mikä on helpoimmin mitattavissa.

6.3 Vapaus- ja turvallisuusriskit

DSA:n turvallisuushyöty voi syntyä erityisesti silloin, kun laiton sisältö leviää nopeasti ja alustojen aiempi reaktio on ollut hidas tai epäyhtenäinen. Vapausriski syntyy, kun laittoman sisällön lisäksi aletaan hallinnoida 'haitallista' mutta laillista sisältöä, poliittista disinformaatiota tai epäselvästi määriteltyjä systeemisiä riskejä. Tämä on osittain väistämätöntä, koska suuret alustat vaikuttavat julkiseen tilaan. Siksi oikea kysymys ei ole, pitäisikö alustojen tehdä mitään, vaan miten velvoitteet rajataan niin, että laillisen puheen poistamisen kustannus näkyy päätöksenteossa.

DSA-tapauksessa mekanismivirhe on uskottava: alustat voivat ulkoistaa haittoja yhteiskunnalle. Julkisen korjauksen onnistuminen riippuu kuitenkin hallinnollisesta toteutuksesta. Jos 'systeeminen riski' jää epämääräiseksi, se voi antaa sääntelijälle ja alustoille liikaa harkintaa. Jos taas data- ja auditointivelvoitteet ovat täsmällisiä, järjestelmä voi vähentää sekä haitallista sisältöä että mielivaltaista moderointia.

7. Empiirinen tapaus 3: Saksa, NetzDG ja DSA-siirtymä

7.1 NetzDG:n opit

Saksan NetzDG oli yksi varhaisista eurooppalaisista yrityksistä pakottaa suuret sosiaalisen median alustat poistamaan laitonta sisältöä nopeasti. Tworekin ja Leerssenin analyysi korosti, että lain kriitikot pelkäsivät yksityisten yritysten muuttuvan ylivarovaisiksi sensoreiksi jyrkkien sakkojen välttämiseksi, kun taas kannattajat näkivät lain välttämättömänä keinona panna kansallinen laki täytäntöön verkossa [14]. Sama analyysi huomautti, että poistojen tai valitusten määrä on ongelmallinen tehokkuusmittari: ne eivät välttämättä kerro vihapuheen kokonaismäärästä, haitan vähenemisestä tai yhteiskunnallisista sivuvaikutuksista [14].

NetzDG:n opetus ei ole yksinkertaisesti 'sääntely epäonnistuu' tai 'sääntely onnistuu'. Opetus on, että poistomäärät, määräajat ja valitusten lukumäärät eivät riitä arvioimaan vaikutuksia. Tarvitaan tietoa vääristä positiivisista, palautetuista sisällöistä, poistojen perusteluista, käyttäjäryhmien reaktioista, keskustelun siirtymisestä ja siitä, vähenevätkö reaalimaailman haitat. Muuten järjestelmä voi optimoida lakiteknistä compliancea.

7.2 DSA:n kansallinen täytäntöönpano Saksassa

Saksa siirtyi DSA-kehikkoon nimittämällä Bundesnetzagenturin Digital Services Coordinatoriksi. Virasto ilmoitti 14.5.2024, että se toimii Saksan keskitettynä koordinaattorina DSA:n valvonnassa, voi määrätä sakkoja systemaattisista rikkomuksista ja ottaa vastaan käyttäjien valituksia esimerkiksi tilanteissa, joissa alustat eivät tarjoa helppoa ilmoitusmekanismia tai perustele poisto- tai poistamatta jättämispäätöstään [15]. Samalla virasto korosti, ettei se itse päätä sisällön laittomuudesta eikä poista yksittäisiä sisältöjä; laillisuuden arviointi kuuluu toimivaltaisille viranomaisille ja tuomioistuimille [15].

Tämä rajaus on oikeusvaltiollisesti tärkeä. Se vähentää riskiä, että hallinnollinen koordinaattori muuttuu suoraan sisällön sensuroijaksi. Silti DSA-järjestelmä sisältää trusted flagger -mekanismin, jossa erityisasiantuntemusta omaavien organisaatioiden ilmoitukset on käsiteltävä priorisoidusti [15]. Mekanismi voi parantaa laittoman sisällön havaitsemista, mutta se luo myös eturyhmäkannustimen: organisaatiot voivat saada institutionaalista valtaa määritellä, mikä on nopeasti käsiteltävää riskiä.

7.3 Synteesi Saksan tapauksesta

Saksan tapaus osoittaa, että läpinäkyvyys on välttämätön mutta ei riittävä ehto. Raportointi ilman standardoituja mittareita, valituskanavia ja vaikutusarvioita voi tuottaa dataa, jota käytetään poliittiseen vahvistusharhaan. Kannattajat näkevät poistot todisteena tehosta; kriitikot näkevät poistot todisteena sensuurista. IPC:n näkökulmasta sama data vahvistaa eri identiteettikoalitioita. Vain riippumaton mittaus vääristä positiivisista, haitan vähenemisestä ja oikeussuojan toimivuudesta voi katkaista tämän palautesilmukan.

8. Tapausten vertailu

Taulukko 5. Empiiristen tapausten vertailu

Tapaus	Virallinen tavoite	Keskeinen kannustin	Vapausriski	Turvallisuushyöty	Keskeinen korjaus
Britannia	Vihapuheen, uhkailun ja väkivallan lietsomisen torjunta	Poliittinen päättäväisyys ja matalan kustannuksen digitaaliset tapaukset	Pidätyskynnys irtoaa tuomiokynnyksestä; chilling effect	Väkivaltaan yllyttämisen nopea katkaisu	Täsmällinen uhka-/yllytyskriteeri ja pidätysten jälkiarviointi
EU DSA	Perusoikeuksia kunnioittava digitaalinen tila	Alustojen sanktioriskin minimointi ja compliance	Ylipoisto, automatisoitu varovaisuus	Laittoman sisällön ja systeemisten riskien hallinta	Valitusdata, auditointi ja väärien positiivisten mittaus
Saksa NetzDG/DSA	Kansallisen lain tehokas täytäntöönpano verkossa	Määräaikainen poistopaine ja priorisoidut ilmoittajat	Yksityistetty sisällönhallinta	Nopea reagointi laittomaan sisältöön	Tuomioistuinrajat, standardoidut raportit ja riippumaton tutkimusdata

 

Vertailu osoittaa kolme toistuvaa mekanismia. Ensiksi kriisi tai moraalinen shokki luo mandaatin. Toiseksi järjestelmä valitsee mittareita, jotka ovat hallinnollisesti helposti havaittavia. Kolmanneksi korjaava palaute jää heikoksi, koska virheellisten positiivisten ja itsesensuurin kustannuksia on vaikeampi mitata kuin pidätysten tai poistojen määrää. Tämä ei tarkoita, että kaikki sääntely on perusteetonta. Se tarkoittaa, että sääntely tarvitsee vahvemmat purku- ja arviointimekanismit kuin poliittinen retoriikka yleensä tarjoaa.

9. Vapausriski-turvallisuusriski-matriisi

Taulukko 6. Vapausriski-turvallisuusriski-matriisi

Turvallisuushyöty / vapausriski	Matala vapausriski	Keskisuuri vapausriski	Korkea vapausriski
Korkea turvallisuushyöty	Kohdennettu puuttuminen konkreettisiin uhkauksiin	Nopea poistomekanismi, jossa vahva valituskanava	Poikkeustoimivaltuus vain määräajalla ja tuomioistuinvalvonnalla
Epävarma turvallisuushyöty	Vastapuhe ja mediakasvatus	Alustojen läpinäkyvyysvelvoite	Laaja rikosoikeudellinen kielto epämääräisellä haittakäsitteellä
Matala turvallisuushyöty	Ei julkista interventiota	Siviilioikeudellinen tai organisatorinen ratkaisu	Pidätykset/pakkokeinot loukkaavan mielipiteen vuoksi

 

Matriisin idea on estää moraalisen kiireen muuttuminen politiikkapäätökseksi ilman vaikutusarviointia. Korkean turvallisuushyödyn ja matalan vapausriskin toimet ovat yleensä hyväksyttäviä. Korkean vapausriskin ja epävarman turvallisuushyödyn toimet vaativat erityisen vahvan näyttötaakan. Jos näyttö puuttuu, toimenpide on käsiteltävä julkisen vallan laajentamisen rationalisointina.

10. Toimijat, kannustimet ja vääristymät

Taulukko 7. Toimijat ja kannustinvääristymät

Toimija	Hyväksyttävä tavoite	Kannustinvääristymä	Indikaattori	Vastamekanismi
Poliittinen johto	Turvallisuuden tuottaminen	Näyttää päättäväiseltä ilman vaikuttavuutta	Kriisipuhe, nopeat laajennukset	Sunset-lausekkeet ja riippumaton arviointi
Poliisi	Rikosten ehkäisy ja tutkinta	Helppojen digitaalisten tapausten suosiminen	Pidätykset ilman tuomioita	Priorisointi haitan mukaan
Syyttäjät	Oikeudessa kestävät tapaukset	Mainehaitan ja epäonnistumisen välttäminen	Varovainen tai poliittisesti latautunut syyteharkinta	Julkiset syyteharkintaperusteet
Media	Valvonta ja informointi	Moraalisen konfliktin vahvistaminen	Tapausten dramatisointi	Datajournalismi ja vertailevat kustannukset
Järjestöt	Uhrien ja riskiryhmien suoja	Ongelman laajentaminen mandaattia varten	Käsitteiden venyminen	Rahoituksen ja indikaattorien auditointi
Alustat	Laittoman sisällön hallinta	Ylipoisto sanktioriskin vuoksi	Automatisoidut poistot	Valitukset, palautukset ja auditointi
Kansalaiset	Turvallinen osallistuminen	Itsesensuuri tai vastareaktiivinen radikalisoituminen	Puheen siirtyminen suljettuihin tiloihin	Ennakoitavat säännöt

 

11. Kevyemmät vaihtoehdot rikosoikeudelliselle puuttumiselle

Rikosoikeus on julkisen vallan raskain normaali väline. Sen käyttö puheeseen vaatii erityisen tarkkaa rajaa, koska sananvapauden rajoittamisen odotuskustannus ulottuu myös niihin, joita ei koskaan tutkita. Kevyemmät vaihtoehdot eivät aina riitä, mutta niitä on vertailtava ennen pakkokeinojen normalisointia.

Taulukko 8. Kevyemmät vaihtoehdot

Vaihtoehto	Soveltuu kun	Hyöty	Riski	Kustannus
Vastapuhe ja julkinen oikaisu	Väite on haitallinen mutta ei uhkaava	Säilyttää sananvapauden	Tehoton nopeasti leviävään uhkaan	Matala
Alustan perustelu- ja valitusvelvoite	Sisältö on sääntöjen rajalla	Lisää oikeussuojaa	Byrokratisoi keskustelua	Keskitaso
Siviilioikeudelliset keinot	Yksilöön kohdistuva mainehaitta	Kohdentaa korvauksen uhrille	Kallis yksilölle	Keskitaso/korkea
Kohdennettu uhka-arvio	On merkkejä väkivallan valmistelusta	Erottaa puheen ja teon koordinoinnin	Voi laajeta tiedusteluksi	Keskitaso
Nopea tuomioistuinkontrolli	Pakkokeino on tarpeen	Rajoittaa mielivaltaa	Hidastaa toimintaa	Keskitaso
Riippumaton auditointi	Sääntely on jatkuvaa	Paljastaa väärät positiiviset	Voi jäädä muodolliseksi	Keskitaso
Resurssien siirto korkean haitan rikoksiin	Somepuuttuminen syrjäyttää vakavaa tutkintaa	Parantaa turvallisuuden marginaalituottoa	Näkyvyys pienempi	Vaihtelee

 

12. Arviointimalli uudelle sääntelyehdotukselle

Seuraava tarkistuskehikko on tarkoitettu käytännön politiikka-analyysiin. Sitä voidaan käyttää hallituksen esityksiin, viranomaisohjeisiin, alustasääntelyyn, poliisin priorisointipäätöksiin ja järjestöjen kampanjoihin.

1.    Mikä täsmällinen haittamekanismi estetään? Onko kyse uhkauksesta, yllytyksestä, vainoamisesta, väkivallan koordinoinnista vai epämääräisestä loukkaantumisesta?

2.    Mikä on haitan todennäköisyys ja vahingon suuruus? Erotetaanko matala todennäköisyys suuresta vahingosta ja korkea todennäköisyys pienestä vahingosta?

3.    Mikä on virheellisten positiivisten kustannus? Kuinka moni laillinen tai harmiton tapaus joutuu toimenpiteen piiriin?

4.    Mikä on itsesensuurin kustannus? Keiden puhe supistuu ja siirtyykö keskustelu vähemmän näkyville foorumeille?

5.    Kuka saa lisää toimivaltaa? Onko toimivallan saajalla riippumaton valvonta ja selkeä vastuu?

6.    Mikä mittari voi vääristyä? Poistot, pidätykset, ilmoitukset ja riskiraportit eivät automaattisesti mittaa turvallisuutta.

7.    Mikä on kevyempi vaihtoehto? Onko rikosoikeus välttämätön vai riittäisikö vastapuhe, valitusmekanismi, auditointi tai siviilioikeudellinen suoja?

8.    Miten sääntely puretaan, jos se epäonnistuu? Sisältääkö se määräajan, jälkiarvioinnin ja velvollisuuden osoittaa vaikutus?

9.    Miten riippumaton arviointi toteutetaan? Onko tutkijoilla pääsy dataan ja mitataanko myös haitat vapaudelle?

10.  Läpäiseekö toimi kolme testiä: todellinen mekanismivirhe, toteuttamiskelpoinen ja rajattu korjaus, sekä kustannukset ylittävä hyöty?

13. Synteesi

Tapausten yhteinen rakenne on selvä. Ensiksi jokin kriisi tai moraalinen shokki nostaa riskin poliittisen agendan kärkeen. Toiseksi moraalinen kieli alentaa kustannuskriittisyyttä: kun kyse on lasten, vähemmistöjen, demokratian tai julkisen järjestyksen suojelemisesta, vastalauseet tulkitaan helposti välinpitämättömyydeksi tai uhan vähättelyksi. Kolmanneksi hallinnollinen järjestelmä valitsee mitattavat suoritteet. Neljänneksi toimivallan laajeneminen muuttuu polkuriippuvuudeksi: järjestelmä oppii keräämään dataa, perustelemaan budjettia ja laajentamaan mandaattia.

IPC selittää, miksi eri toimijat lukevat saman datan omien identiteettiensä kautta. Julkisen valinnan teoria selittää, miksi päättäväisyys ja näkyvät toimet voivat syrjäyttää vaikuttavuuden. Moraalisen irtautumisen teoria selittää, miksi vapauden kaventaminen voidaan kuvata huolenpidoksi. Peliteoria selittää, miksi ylireagointi voi olla rationaalista toimijalle mutta tehotonta järjestelmälle. Kybernetiikka selittää, miten mittarit ja palaute voivat lukita virheen. Institutionaalinen taloustiede selittää, miksi digitaaliset kohteet houkuttelevat valvontaa. Oikeustaloustiede antaa kriteerit sille, milloin interventio on oikeutettu.

Tämä yhdistelmä tuottaa realistisen johtopäätöksen: vapauden ja turvallisuuden suhde ei ratkea julistamalla toista korkeammaksi arvoksi. Se ratkeaa instituutioissa, joissa toimivaltuudet, mittarit, näyttökynnykset, valituskanavat, resurssien vaihtoehtoiskustannukset ja purkumekanismit on rakennettu oikein. Vapauden puolustaminen ilman turvallisuusmekanismien ymmärtämistä on naiivia. Turvallisuuden puolustaminen ilman vallan väärinkäytön kustannusten ymmärtämistä on vaarallista.

14. Johtopäätökset

Perusteltu turvallisuuspolitiikka kohdistuu täsmällisesti tunnistettuun haittamekanismiin. Se erottaa konkreettisen uhkauksen, rikokseen yllyttämisen, vainoamisen ja väkivallan koordinoinnin pelkästä loukkaavasta, epäsuositusta tai virheellisestä mielipiteestä. Se käyttää kevyintä riittävää keinoa, mittaa vaikutuksia ja sisältää mekanismin, jolla toimi voidaan lopettaa tai rajata uudelleen.

Huonosti rajattu turvallisuuspolitiikka käyttää käsitteitä, joiden moraalinen paino on suurempi kuin niiden oikeudellinen tarkkuus. Se palkitsee viranomaisia pidätyksistä, poistoista tai ilmoituksista, ei turvallisuuden marginaalisesta paranemisesta. Se siirtää päätöksiä alustoille ja järjestöille ilman riittävää oikeussuojaa. Se tuottaa itsesensuuria ja heikentää luottamusta, jolloin turvallisuus voi pitkällä aikavälillä heikentyä.

Moraalisesti legitimoitu hallinnollinen laajeneminen on tunnistettavissa siitä, että järjestelmä puhuu jatkuvasti turvallisuudesta mutta ei mittaa väärien positiivisten, itsesensuurin, resurssisyrjäytyksen ja poliittisen väärinkäytön kustannuksia. Kun näin tapahtuu, väite turvallisuudesta muuttuu epätäydelliseksi. Se kuvaa vain hyötypuolen toiveen, ei kokonaisvaikutusta.

Oikeusvaltion oma vastamekanismi on institutionaalinen pidättyvyys. Sääntelyn on oltava täsmällistä, määräaikaista, valvottua, suhteellista ja empiirisesti arvioitavaa. Viranomaisen on pystyttävä osoittamaan, että se ei vain tuota toimintaa vaan vähentää haittaa paremmin kuin vaihtoehdot. Muuten turvallisuuskieli muuttuu vapauden rajoittamisen koneistoksi.

15. Tarkistuslista: milloin turvallisuuspolitiikka muuttuu vapaudenrajoittamisen koneistoksi?

·         Käsitteet kuten vihapuhe, haitta, disinformaatio tai yhteisörauha jätetään operatiivisesti epämääräisiksi.

·         Poliittinen johto käyttää kriisikieltä mutta ei määritä purkumekanismia.

·         Mittareina käytetään pidätyksiä, ilmoituksia tai poistoja eikä todellisen haitan vähenemistä.

·         Väärien positiivisten ja itsesensuurin kustannuksia ei kerätä eikä raportoida.

·         Pidätyskynnys on käytännössä paljon matalampi kuin syyte- tai tuomiokynnys.

·         Alustojen tai järjestöjen ilmoituksille annetaan erityisasema ilman riittävää valvontaa.

·         Sääntely laajenee kriisistä toiseen ilman riippumatonta jälkiarviointia.

·         Viranomaisille syntyy budjetti- tai mandaattihyöty ongelman laajenemisesta.

·         Kansalaiset eivät pysty ennakoimaan, mikä puhe on sallittua.

·         Turvallisuushyöty väitetään mutta ei osoiteta vaihtoehtoiskustannukset huomioiden.

16. Viitteet

[1] Braman, D., Kahan, D. M., Gastil, J., Slovic, P. & Mertz, C. K. (2007). Culture and Identity-Protective Cognition: Explaining the White Male Effect in Risk Perception. Journal of Empirical Legal Studies 4(3), 465-505. https://scholarship.law.gwu.edu/faculty_publications/210/

[2] Bandura, A. (1999). Moral Disengagement in the Perpetration of Inhumanities. Personality and Social Psychology Review 3(3), 193-209. https://journals.sagepub.com/doi/10.1207/s15327957pspr0303_3

[3] Buchanan, J. M. & Tullock, G. (1962). The Calculus of Consent: Logical Foundations of Constitutional Democracy. Liberty Fund edition: https://oll.libertyfund.org/titles/buchanan-the-calculus-of-consent-logical-foundations-of-constitutional-democracy

[4] Buzan, B., Wæver, O. & de Wilde, J. (1998). Security: A New Framework for Analysis. Lynne Rienner Publishers. Publisher summary: https://www.rienner.com/title/Security_A_New_Framework_for_Analysis

[5] Prime Minister's Office. PM statement: 4 August 2024. GOV.UK. https://www.gov.uk/government/speeches/pm-statement-4-august-2024

[6] Prime Minister's Office. PM remarks from Downing Street on social media: 15 June 2026. GOV.UK. https://www.gov.uk/government/speeches/pm-remarks-from-downing-street-on-social-media-15-june-2026

[7] Crown Prosecution Service. Communications Offences. https://www.cps.gov.uk/prosecution-guidance/communications-offences

[8] Home Office. Online Safety Act: new criminal offences circular. GOV.UK, 31 January 2024. https://www.gov.uk/government/publications/online-safety-act-new-criminal-offences-circular/online-safety-act-new-criminal-offences-circular

[9] UK Parliament, House of Lords Hansard. Online Communication Offence Arrests, 17 July 2025. https://hansard.parliament.uk/lords/2025-07-17/debates/F807CB70-D90D-4A19-9433-99539B7CF21F/OnlineCommunicationOffenceArrests

[10] Office for National Statistics. Homicide in England and Wales: year ending March 2025. Released 5 February 2026. https://www.ons.gov.uk/peoplepopulationandcommunity/crimeandjustice/articles/homicideinenglandandwales/yearendingmarch2025

[11] Home Office. Hate crime, England and Wales, year ending March 2025. GOV.UK, 9 October 2025. https://www.gov.uk/government/statistics/hate-crime-england-and-wales-year-ending-march-2025/hate-crime-england-and-wales-year-ending-march-2025

[12] European Commission. The Digital Services Act. Shaping Europe's digital future. https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/policies/digital-services-act

[13] European Commission. DSA Transparency Database. https://transparency.dsa.ec.europa.eu/

[14] Tworek, H. & Leerssen, P. (2019). An Analysis of Germany's NetzDG Law. Transatlantic High Level Working Group on Content Moderation Online and Freedom of Expression. https://www.ivir.nl/publicaties/download/NetzDG_Tworek_Leerssen_April_2019.pdf

[15] Bundesnetzagentur. Bundesnetzagentur becomes central platform supervisory authority for Germany. Press release, 14 May 2024. https://www.bundesnetzagentur.de/SharedDocs/Pressemitteilungen/EN/2024/20240514_DSC.html

[16] Ofcom. Illegal content duties under the Online Safety Act. Published 18 February 2026. https://www.ofcom.org.uk/online-safety/illegal-and-harmful-content/illegal-content-duties-under-the-online-safety-act

[17] Heldt, A. (2019). Reading between the lines and the numbers: an analysis of the first NetzDG reports. Internet Policy Review. https://policyreview.info/articles/analysis/reading-between-lines-and-numbers-analysis-first-netzdg-reports

[18] Kaushal, R., van de Kerkhof, J., Goanta, C., Spanakis, G. & Iamnitchi, A. (2024). Automated Transparency: A Legal and Empirical Analysis of the Digital Services Act Transparency Database. arXiv:2404.02894. https://arxiv.org/abs/2404.02894

[19] Kuran, T. (1995). Private Truths, Public Lies: The Social Consequences of Preference Falsification. Harvard University Press.

[20] Goodhart, C. A. E. (1975). Problems of Monetary Management: The U.K. Experience. Papers in Monetary Economics, Reserve Bank of Australia.

[21] Sunstein, C. R. (2002). Risk and Reason: Safety, Law, and the Environment. Cambridge University Press.

[22] Niskanen, W. A. (1971). Bureaucracy and Representative Government. Aldine-Atherton.

[23] North, D. C. (1990). Institutions, Institutional Change and Economic Performance. Cambridge University Press.

Liite A. Tiivis päätöspuu

11.  Onko väitetty haitta fyysinen, taloudellinen, oikeudellinen vai vain moraalinen?

12.  Onko puheen ja haitan välillä täsmällinen kausaaliketju?

13.  Onko toimenpide kohdennettu tekijään, tekoon ja riskiin vai kokonaiseen mielipideympäristöön?

14.  Voiko toimivallan käyttäjä hyötyä ongelman laajenemisesta?

15.  Mitä mittaria järjestelmä alkaa optimoida?

16.  Miten kansalainen voi valittaa, saada korjauksen ja ennakoida sääntöä?

17.  Mikä on turvallisuuden marginaalituotto suhteessa vapauden marginaalikustannukseen?