Kun siviilistä tehdään taistelukentän muuttuja
Tätä ei tarvitse todistaa propagandamateriaalilla. Human Rights Watch on dokumentoinut Hamasin ja muiden Gazan aseellisten ryhmien raketti-iskuja Israelin siviilialueille jo pitkältä ajalta. Vuoden 2009 raportissa HRW totesi, että raketit iskivät laittomasti asutuille alueille Israelissa, vaaransivat satojatuhansia siviilejä ja että osa Gazasta ammutuista raketeista putosi Gazaan itseensä surmaten palestiinalaisia lapsia. Raportti totesi myös, että aseelliset ryhmät laukaisivat raketteja tiheästi asutuilta alueilta ja asettivat siten myös Gazan siviilit vaaraan.
Sama malli ei ollut yksittäinen poikkeama. Vuonna 2014 Amnesty International totesi, että palestiinalaiset aseelliset ryhmät ampuivat tuhansia raketteja ja kranaatteja Israeliin, monissa tapauksissa Israelin siviilejä ja siviilikohteita kohti. Amnesty korosti samalla, että epätarkkojen aseiden käyttö ja laukaiseminen asuinalueilta vaaransi myös Gazan siviilejä. Human Rights Watch puolestaan totesi samana vuonna, että Gazasta Israeliin suunnatut raketti-iskut olivat joko erottelemattomia tai kohdistuivat siviilikeskuksiin ja olivat siten vakavia sodan oikeussääntöjen rikkomuksia.
Tämä on moraalisesti ja juridisesti olennainen ero. Siviiliuhreja voi syntyä sodassa myös laillisissa iskuissa, jos isku kohdistuu sotilaalliseen kohteeseen ja sivuvahinko ei ole suhteeton. Mutta jos aseellinen ryhmä ampuu epätarkkoja raketteja siviilialueille, se ei edes yritä erottaa sotilasta siviilistä. Jos sama ryhmä ampuu omat aseensa asuinalueilta, se siirtää riskin osittain omille siviileilleen. Silloin siviili ei ole vain sodan uhri. Hänestä tehdään taistelukentän muuttuja.
Myös aseiden varastoinnista suojelluissa tai humanitaarisissa kohteissa on konkreettista näyttöä. UNRWA kertoi heinäkuussa 2014 löytäneensä noin 20 rakettia koulunsa tiloista Gazassa ja tuomitsi rakettien sijoittamisen sinne. Myöhemmin samassa kuussa UNRWA ilmoitti uudesta rakettikätköstä koulussaan ja totesi, että siviilejä oli vaarannettu sijoittamalla sotatarvikkeita koulurakennukseen. Tämä ei ole teoreettinen väite “siviilikohteiden militarisoinnista”. Se on fyysinen havainto: raketteja koulussa.
Panttivankien ottaminen ja pitäminen vie tämän logiikan äärimmilleen. Human Rights Watchin vuoden 2024 tutkimuksen mukaan Hamasin johtama 7. lokakuuta 2023 tehty hyökkäys oli suunniteltu tappamaan siviilejä ja ottamaan mahdollisimman paljon panttivankeja; HRW mukaan Hamasin sotilaallinen siipi ja vähintään neljä muuta palestiinalaista aseellista ryhmää syyllistyivät sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. AP toimittajat vietiin tammikuussa 2024 Khan Younisissa tunneliin, jonka sisäänkäynti oli asuinpihan yhteydessä ja jossa Israelin armeija sanoi löytäneensä näyttöä panttivankien pitämisestä, mukaan lukien DNA-jälkiä. AP raportoi myös, että 7. lokakuuta Hamas ja muut militantit tappoivat noin 1 200 ihmistä ja ottivat noin 250 panttivankia Israelin viranomaisten mukaan.
Ihmiskilpi on juridisesti täsmällinen käsite. Se ei tarkoita vain sitä, että taistelija on siviilien lähellä. Se tarkoittaa, että siviilien läsnäoloa käytetään suojaamaan sotilaallista kohdetta hyökkäykseltä. Siksi jokainen yksittäinen tapaus vaatii näyttöä. Mutta olisi älyllisesti epärehellistä teeskennellä, ettei Hamasin toimintatavassa olisi toistuvaa kaavaa: raketteja asuinalueilta, aseita kouluissa, tunneleita asutuksen alla, komentorakenteita ja taistelijoita siviiliympäristössä, panttivankeja tunneleissa. West Pointin Modern War Institute on kuvannut Hamasin tunneliverkoston kytkeytyvän tiheästi siviili- ja suojeltuihin kohteisiin niin, että sotilaallisten ja siviilikohteiden erottaminen vaikeutuu olennaisesti.
Tämä ei vapauta Israelia mistään. Israelilla on edelleen velvollisuus erottaa sotilaskohteet siviilikohteista, suhteuttaa voimankäyttö odotettuun sotilaalliseen hyötyyn ja ryhtyä toteuttamiskelpoisiin varotoimiin siviilien säästämiseksi. Hamasin rikos ei oikeuta Israelin rikosta. Mutta myöskään Israelin mahdollinen rikos ei poista Hamasin rikosta. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus ei ole nollasummapeli, jossa toisen osapuolen syyllisyys muuttuu toisen osapuolen puhtaudeksi.
Hamasin kannustinrakenne on julma mutta ymmärrettävä. Se ei voi voittaa Israelia tavanomaisessa sotilaallisessa yhteenotossa. Sen suhteellinen etu on kaupunkisodassa, tunneleissa, panttivangeissa, informaatiosodassa ja siinä, että siviiliuhrit tuottavat kansainvälistä painetta Israelia vastaan. Tässä mallissa Gazan siviili on kahden mekanismin välissä: Israelin tulivoiman ja Hamasin sijoittumisstrategian. Jos toinen analysoidaan ja toinen moralisoidaan pois näkyvistä, todellinen kausaliteetti katoaa.
Siksi Hamasin ihmiskilpistrategiasta puhuminen ei ole palestiinalaisten kärsimyksen vähättelyä. Päinvastoin: se on yritys selittää yksi mekanismi, joka tekee palestiinalaisten kärsimyksestä ennustettavaa, toistuvaa ja poliittisesti hyödynnettävää. Siviiliä ei suojella sillä, että hänen ympärilleen rakennettu sotilaallinen järjestelmä jätetään nimeämättä.
Jos keskustelu haluaa olla vakavaa, sen on kyettävä pitämään kaksi ajatusta yhtä aikaa mielessä. Israelin sotatoimia voidaan ja pitää arvioida erikseen laillisuuden, suhteellisuuden ja tarpeellisuuden näkökulmasta. Mutta Hamasin ja muiden palestiinalaisten aseellisten ryhmien toimintatapaa ei saa pestä pois uhrikielen alle. Kun aseellinen ryhmä ampuu epätarkkoja raketteja siviileihin, varastoi aseita kouluissa, toimii asutuksen keskellä ja pitää panttivankeja tunneleissa, kyse ei ole vain “vastarinnasta”. Kyse on sotilaallisesta strategiasta, jossa siviilin henki muuttuu välineeksi.
Ja juuri siksi siitä pitää puhua suoraan.
Analyysi Hamasin ihmiskilpien käytöstä:
https://drive.google.com/file/d/1fZvozRXh8xK3EGVGQAPTIt-Et4dkefvB/view?usp=sharing
Kommentit
Lähetä kommentti