Hyvä toiminta parantaa myös seuraavaa havaintoa

Ajattelemme helposti, että toiminta alkaa vasta silloin, kun tilanne on ensin ymmärretty riittävän hyvin. Ensin havainnoidaan, sitten päätellään ja lopuksi toimitaan.

Todellisuudessa tämä järjestys on usein liian yksinkertainen.

Monissa tilanteissa hyvä toiminta ei ainoastaan vie kohti tavoitetta. Se myös parantaa seuraavan päätöksen lähtökohtana olevaa informaatiota. Toiminta on samalla sekä vaikuttamista että tiedonhankintaa.

Tämä muuttaa koko tavan ajatella päätöksentekoa.

Toiminta ei ala täydellisestä tiedosta

Arkielämässä toimimme lähes aina epävarmuudessa. Emme tiedä varmasti, mitä toinen ihminen tarkoittaa, kuinka vaikea tehtävä on, mikä ratkaisu toimii tai mitä ympäristössä tapahtuu seuraavaksi.

Täydellisen tiedon odottaminen olisi usein liian hidasta tai mahdotonta.

Siksi ihminen toimii jo silloin, kun tietoa on vain riittävästi seuraavaa askelta varten.

Ajatellaan vaikka tuntematonta rakennusta. Jos et tiedä, missä uloskäynti sijaitsee, voit jäädä paikallesi yrittämään päätellä pohjapiirrosta vähäisten vihjeiden perusteella. Usein järkevämpää on kuitenkin lähteä käytävää pitkin suuntaan, joka vaikuttaa lupaavalta.

Tämä askel tekee kaksi asiaa yhtä aikaa.

Se vie mahdollisesti lähemmäksi uloskäyntiä, mutta samalla avaa näkyviin uusia ovia, opasteita ja käytäviä.

Toiminta siis muuttaa havaintoympäristöä.

Toiminnan kaksi hyötyä

Toiminnalla voidaan ajatella olevan ainakin kaksi erilaista arvoa.

Ensimmäinen on instrumentaalinen hyöty: kuinka paljon toiminta suoraan edistää tavoitetta.

Toinen on informaatiohyöty: kuinka paljon toiminta auttaa ymmärtämään tilannetta paremmin.

Yksinkertaistettuna:

U(a) = U_tavoite(a) + λ I(a)

missä U_tavoite(a) kuvaa toiminnan välitöntä hyötyä ja I(a) sen tuottamaa informaatiota.

Joskus paras toiminta on se, jolla on suurin välitön hyöty. Mutta epävarmassa tilanteessa optimaalinen toiminta saattaa olla hieman hitaampi askel, joka paljastaa paljon enemmän siitä, mitä kannattaa tehdä seuraavaksi.

Tämä on hyvin lähellä tutkimuksen, yrittämisen ja kokeilemisen logiikkaa.

Kokeileminen on havaintojen tuottamista

Kuvitellaan, että harkitset uutta liikeideaa.

Voisit käyttää kuukausia markkinoiden analysoimiseen, kilpailijoiden kartoittamiseen ja kysynnän arvioimiseen. Mutta jokainen analyysi perustuu edelleen epätäydelliseen tietoon.

Vaihtoehtoisesti voit tehdä pienen kokeen.

Teet yksinkertaisen verkkosivun, tarjoat palvelua kymmenelle potentiaaliselle asiakkaalle tai yrität myydä ensimmäisen version tuotteesta.

Kokeen välitön taloudellinen tuotto voi olla lähes nolla.

Silti kokeen arvo voi olla suuri, koska saat tietoa esimerkiksi siitä,

• kiinnostuvatko asiakkaat lainkaan,
• mitä he ymmärtävät väärin,
• mistä he ovat valmiita maksamaan,
• mikä osa palvelusta kiinnostaa eniten,
• ja mikä alkuperäisessä käsityksessäsi oli väärin.

Toiminta on siis muuttanut havaintojasi.

Seuraava päätös tehdään paremmasta informaatiotilasta.

Havaitseminen on aktiivista

Myös arkinen havaitseminen toimii näin.

Kun katsomme ympärillemme, emme vastaanota passiivisesti valmista kuvaa maailmasta. Liikutamme silmiämme, päätämme, käännämme esineitä, kävelemme lähemmäksi ja kokeilemme asioita.

Jos et näe, onko pöydällä oleva astia tyhjä, voit nostaa sitä hieman.

Jos et tiedä, onko ovi lukossa, painat kahvaa.

Jos et ymmärrä toisen ihmisen tarkoitusta, kysyt tarkentavan kysymyksen.

Kaikissa näissä tapauksissa toiminta on käytännössä mittaus.

Maailmalle tehdään pieni interventio, ja sen reaktiosta päätellään jotain.

Bayesilainen näkökulma

Bayesilaisessa ajattelussa ihmisellä on aluksi jonkinlainen ennakkokäsitys tilanteesta eli priori.

Havaintojen perusteella tätä käsitystä päivitetään.

P(H|D) ∝ P(D|H) P(H)

Tavallisesti kaavaa luetaan niin, että maailma tuottaa havaintoja ja havaintojen perusteella päivitetään uskomuksia.

Mutta toimiva agentti voi myös vaikuttaa siihen, mitä havaintoja seuraavaksi syntyy.

Agentti voi valita toiminnan a, joka tuottaa uuden havainnon D_t+1.

Silloin päätöksenteosta tulee aktiivista:

a_t → D_{t+1} → P(H|D_{1:t+1}) → a_{t+1}

Tämä on perustavanlaatuinen ero passiivisen tarkkailijan ja aktiivisen toimijan välillä.

Passiivinen tarkkailija odottaa informaatiota.

Aktiivinen toimija rakentaa tilanteita, joissa informaatio paljastuu.

Hyvä ensimmäinen askel ei tarvitse olla paras lopullinen ratkaisu

Tästä seuraa käytännöllisesti tärkeä havainto.

Kun emme tiedä tarpeeksi, ensimmäisen toiminnan ei tarvitse olla se toiminta, jonka uskomme olevan lopullisesti paras.

Sen kannattaa usein olla toiminta, joka tekee seuraavasta päätöksestä paremman.

Jos olet epävarma työpaikasta, yksi keskustelu siellä työskentelevän kanssa saattaa olla arvokkaampi kuin kymmenen tuntia yleistä pohdintaa.

Jos et tiedä, sopiiko jokin ohjelmisto tarpeisiisi, pieni prototyyppi kertoo enemmän kuin ominaisuuslistojen loputon vertailu.

Jos et tiedä, pidätkö jostakin harrastuksesta, yhden illan kokeilu voi olla paljon informatiivisempi kuin viikkojen suunnittelu.

Tätä voisi kutsua informatiivisen seuraavan askeleen periaatteeksi:

Kun epävarmuus on suuri, valitse toiminta, joka sekä edistää tavoitetta että vähentää olennaista epävarmuutta.

Toiminnan pitäisi tehdä maailma helpommin luettavaksi

Kyberneettisesti ajatellen ihminen muodostaa jatkuvan säätösilmukan ympäristönsä kanssa.

havainto → toiminta → uusi tila → uusi havainto

Hyvä säätöjärjestelmä ei vain reagoi virheisiin. Se pyrkii myös pitämään järjestelmän sellaisessa tilassa, jossa virheitä voidaan havaita nopeasti.

Sama periaate toimii ihmisen elämässä.

Hyvä toimintaympäristö tekee oman toiminnan seuraukset näkyviksi.

Jos esimerkiksi yrität kehittää työskentelytapaa, kannattaa rakentaa järjestelmä, jossa huomaat nopeasti, edistyykö työ vai ei. Jos palaute tulee vasta kuukausien päästä, huono toimintatapa voi jatkua pitkään.

Hyvä toiminta siis usein lyhentää palautesilmukkaa.

Tästä syntyy yleinen toimintaperiaate

Monissa monimutkaisissa tilanteissa paras strategia ei ehkä ole:

analysoi mahdollisimman paljon → valitse paras ratkaisu → toteuta se.

Parempi malli voi olla:

havainnoi → tee pieni informatiivinen interventio → havainnoi seuraukset → päivitä käsitys → tee seuraava interventio.

Toisin sanoen:

havainto_t
→ toiminta_t
→ parempi havainto_{t+1}
→ parempi toiminta_{t+1}

Tässä mallissa älykäs toiminta ei tarkoita sitä, että tietäisimme etukäteen, mitä pitää tehdä.

Älykkyys näkyy pikemminkin siinä, että osaamme valita toimintoja, jotka tekevät maailmasta vähitellen helpommin ymmärrettävän.

Siksi yksi hyödyllisimmistä kysymyksistä epävarmassa tilanteessa ei ehkä ole:

”Mikä on paras ratkaisu?”

Vaan:

”Mitä voisin tehdä seuraavaksi, jotta tietäisin sen jälkeen paremmin, mitä minun kannattaa tehdä?”