Yhteiskunnallinen taide ei saa erivapautta tekoälyltä
Kun puhutaan tekoälyn tuottamasta viihteestä, argumentti on suhteellisen helppo ymmärtää. Jos ihminen haluaa kuunnella musiikkia, katsella kuvia tai lukea tarinan ja tekoäly pystyy tuottamaan hänelle mieluisan kokemuksen, ihmisen tekemällä teoksella ei ole automaattista etuoikeutta. Tekijän ihmisyys voi itsessään olla kuluttajalle arvokasta, mutta silloin se on yksi tuotteen ominaisuuksista muiden joukossa. Yhteiskunnallisen taiteen kohdalla tekoälyyn suhtaudutaan helposti toisin. Taiteilijan ajatellaan olevan yhteiskunnallinen keskustelija: hän paljastaa epäkohtia, haastaa totuttuja käsityksiä, tekee näkymättömän näkyväksi ja pakottaa yleisön katsomaan maailmaa uudella tavalla. Mutta juuri tässä tekoälyn mahdollisuus on ehkä vielä kiinnostavampi kuin viihteessä. Jos yhteiskunnallisen taiteen tarkoituksena on saada ihminen ajattelemaan, miksi ajattelun käynnistävän ärsykkeen pitäisi välttämättä olla ihmisen valmistama? Oletetaan, että haluamme tehdä näkyväksi jonkin vaikeasti havaittav...